Google on kuumatka

Sanomat Helsingistä sähköttää suuryhtiö Googlesta tulleen keksintöpajan. Kirjoituksesta ei käy selville, onko kyseessä ihailevaan, vaiko pilkalliseen sävyyn tehty arvio.

Google on ensimmäisiä uudenlaisia suuryhtiöitä, joissa aivan erityisesti halutaan viljellä ja ylläpitää luovuutta. Innostavat visiot ovat yksi tapa näin tehdä. Kyseessä on perimmältänsä samanlainen kuun tavoittelu taivaalta, kuin olivat kuumatkat aikoinansa.

Kun tehdään suuria asioita, joita ei ennen ole tehty, kun asetetaan rajat sinne, minne ei aiemmin ole ylletty, ja kun saadaan käyttöön resursseja määrä, jollaista ei ennen ole saatu, saavutetaan keksintöjä ja niiden sovellutuksia, joista osa on historiallisia ja sen lisäksi kaupallisesti hyödynnettäviä.

Google itse on tänä päivänä riskisijoittaja, joka sijoittaa itseensä omalla riskillänsä. Tässä tarkoituksessa se myöskin sallii itsensä jatkaa toimessansa kuin olisi se aloitteleva riskirahaa saanut yritys.

Tärkeimmäksi pääomaksi on selkeästikin otettu ihmiset: työntekijät, luovuus ja innovaatiot. Luovuutta suojellaan, koska tiedetään, ettei lakastunut ja lannistettu luovuus enää nouse entiseen mittaansa.

Työpöydälleni ystävällisesti tuotujen raporttien mukaan Googlen työntekijät saavat innostusta vapaudesta kehitellä omia projektejansa. Tämä kohottaa motivaatiota ja vertaisarvioinnin avulla myöskin tuottaa se uusia innovaatioita.

Ottamatta mitenkään kantaa asian poliitillisiin näkökohtiin, on todettava Googlen nostavan painetta kirjoittaa uudelleen, taikka ainakin täydentää organisaatioteorian niitä lukuja, jotka koskevat tuotantotaloutta yleensä, ja yritystaloutta erityisesti.

Kun markkinaperustainen vakiintunut ja voittoa tuottava yritys oman riskirahoituksensa turvin iteroi yhä uudestaan itsensä autotalliin visioimaan täysin uusia toimintoja, tuotteita ja palveluja, on kyseessä uusi tapa ajatella yrityksen tehtävä ja toimintamalli.

Olen ilahtunut Googlen kiinnostuksesta energia-alaa kohtaan. Haluan kuitenkin suositella seuraavaksi suurtehtäväksi säänhallintaa, jonka perusperiaatteet tässä vain lyhykäisesti olen tilaisuudessa kuvata.

Säänhallinnan perusinfrastruktuuri koostuisi puhelinlaitteista, joiden avulla on mahdollista kerätä, ylläpitää ja jakaa säätä koskevaa sekä kvantitatiivista, että kvalitatiivista informatsioonia. Jotta ihmiset tähän motivoituisivat ja kokisivat hyödylliseksi, tulisi kyseessä olla sosiaalinen media, jossa pääpaino olisi laadullisella tiedolla ja kohdennetuilla palveluilla. Tämä siis olisi palvelu jo itsessänsä, ilman ylärakennettakin.

Jo alkuvaiheessa pidän peräti välttämättömänä kutsua koolle kansainvälinen konsortio pohtimaan ja sopimaan siitä, mitä on luvallista ja mielekästä tehdä säätilan sääntelemiseksi. Konsortion kokoontumisen tuloksena tulisi olla päivitetty sopimus toiminnasta ilmakehässä ja ylempänä.

Säänhallinnan ylärakenne koostuisi omaenergiaisista keinopilvistä, joilla ohjataan ja säädellään valon suuntaa ja määrää, sekä vesihöyryn tiivistymistä ja varisemista uudelleen alas. Nämä pilvet olisivat tarvittaessa automaatillisesti toimivat, sekä itseohjautuvat, modulaariset, sekä aivan edullisista perusraaka-aineksista koostuvat. Välitön hyötykäyttö olisi uudenlaisen tukiasemaverkoston rakenteina tietoliikenteelle.

Eiväthän toki ole Googlen nykyisetkään ohjelmistot ja palvelukset täysin valmiit, vaan on niissä yhä kehittämisen paikkoja.

Ei esimerkiksi ole Googlen kartasto kuvineen täydellinen. Itse lähtisin Googlen kartastoakin kehittämään sosiaalisemman median suuntaan mahdollistamalla kartan katsomisen kuvaajien lokaatioilla täydennettynä: kuka on missäkin lokaatiossa ottanut suuria määriä kuvia ja missä lokaatiossa on kuvaaja itse, mahdollisesti myöskin situaatiostansa kertoen.

Myös karttanäkymää haluaisin kehittää ottamalla käyttöön oman uuden projisoinnin, jossa kohde nousisi suurennettuna esille. Kuvat ja tekijät kiertäisivät kehän ympärillä, eivätkä kohdetta peittäen. Ei näistäkään tämän enempiä tässä yhteydessä…

Google on kuumatka myöskin kapitalismukselle ja antaa uutta toivoa kovin kapeaan kehitysmalliin totutetuille ja totuttautuneille organisaatioille. Tämä lopulta kenties onkin tämän kuumatkan suurin hyöty, kunhan se joskus osataan jalostaa oppikirjoihin.

Teidän nöyrin,

P.Tärkeä

Advertisements