Nokia vai tuhkia

Taannoin, huolestuttuani Nokian aseman rämettymisestä älypuhelinmarkkinoilla, päätin kirjata yhtiölle ystävällistä ohjeistusta, jottei Nokiasta aivan tuhkia tulisi.

Käytin aikaa lähes täyden viikonlopun ja annoin julkisuuteen välittyä tiedon toimenpiteistä, joita Nokialle suosittelin.

Ensimmäiseksi esitin toimitusjohtajan vaihtamista.

Minulla luonnollisestikaan ei ollut mitään Kallasvuota vastaan, mutta valitettavasti toimitusjohtaja on se henkilö, ken ongelmien kohdatessa tulee suurentavan lasin alle, mikäli ei hän omin keinoinensa onnistu suuntaa kääntämään. Samalla on vaihto aina merkki siitä, että ongelmat on otettu tosissansa ja suunnan muutosta yritetään.

Tämä vaihdosta koskeva esitykseni, kuten tunnettua, on toteutettu.

Toiseksi kehoitin nimeämään tuotteet ymmärrettävämmällä tavalla.

Nokian aiempi tapa nimetä oli pitkä mystillinen numerosarja, jolla arvatenkin yritettiin kertoa jotakin laitteen teknillisistä ominaisuuksista. Esimerkiksi Nokia 5230. Kun uusia malleja tuli jatkuvasti, ei kukaan enää osannut sanoa, mitä numerot kertoivat. Mikäli edes myyjä ei kunnolla hallitse valikoimaansa, tuotteen kauppa kärsii.

Selkeä pulma oli Nokian vajoaminen lokaan brändinä. Kun nimi Nokia ei enää entiseen tapaan vakuuttanut, numerosarja siihen perään oli vain seppele hautakummulle.

Selkeämpi nimeäminen aloitettiin, mutta on jääty puolitiehen. Nokia C1, Nokia N9, ja niin edelleen. Tämä on jo askel eteenpäin, mutta liiketoiminnan eräs sääntö on yhä rikottuna: nimellä ei edelleenkään myydä tuotetta, vaan pelkästään erotellaan se toisista saman yrityksen malleista.

Eräs uusi nimi, joka löytyy työpöydälleni ystävällisesti tuoduista dokumenteista, on Nokia Aura. Tällä pikaisen makustelun jälkeen nähdäkseni olisi jo mahdollista oikeasti myydä laitetta.

Kolmas asiani oli suositus jo vihdoin lopettaa pään seinään lyönti Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa.

Valtavat panostukset eivät ole tuottaneet tulosta Ameriikassa. Toimet todellakaan eivät ole olleet kustannustehokkaita.

Nyt pitääkin vakauttaa menestys muualla ja on keskityttävä tuotteisiin, koska tuotekehittelyn kautta ison veden takaisille imagosyistä tärkeille markkinoille mennään sitten joskus puolihuomaamatta.

Amerikka ei ole itseisarvo. On nimittäin varottava amerikkalaisuuden leiman korostumista, koska sehän tunnetusti ei pure suuressa osassa maailmaa. Jos halutaan myydä Intiaan ja Kiinaan, Nokian pitää erottua Applesta ja Googlesta.

Neljänneksi annoin ohjeistusta matriisiorganisaation hiomiseksi.

Nokian rakenteellinen ongelma on oligarkian tendenssin riivaama jättiorganisaatio, jota on pyritty ketteröittämään matriisiorganisaatiolla.

Matriisi jättiorganisaatiossa hyvin herkästi halvaannuttaa päätöksentekoa vastuusuhteiden hämärtymisen myötä. Se myöskin tuo valtavasti lisää usealla tasolla käsittelyä vaativaa informaatiota ja on siten yksistäänkin suuri ajankäyttökysymys.

Alatasolla se puolestansa lähes huomaamatta kuormittaa liikaa tuotannon väkeä tuomalla jokaista työntekijää kohden yhä lisää johtajia, päälliköitä ja muita jonkinlaisen esimiesaseman omaavia. On toki joustavaa, jos eri projekteissa johtajalla on eri alaiset aina asian mukaan, mutta kääntäen kyse on siitä, että alaisella onkin kaiken aikaa paisuva määrä esimiehiä.

Olen ohjeistanut, että matriisin kattavuutta tulee vähentää kuromalla matriisi kiinni ylä- ja alatasolla. Se on selkeästi vastuussa oleva ylin johto ja vain yhden esimiehen kautta käskytettävät työntekijät tuotannossa.

Lisäksi tulee sallia erilaisuutta. On pyrittävä siihen, että yrityksen sisällä on anarkistisia soluja. Tämä perustuu siihen, että jokaisessa organisaatiossa on välttämättä oltava myöskin oppositio, joka uskaltaa sanoa senkin, mitä ihannetyöntekijä ei, ja on oltava myöskin ideariihi, joka uskaltaa visioida sellaistakin, mitä ihannetyöntekijä ei.

Tiedossani ei ole, onko ohjettani riennetty toteuttamaan.

Viidenneksi painotin vakavasti, mutta ystävällisesti älylinjan puhelinten käyttöjärjestelmävalinnan merkitystä.

Kukaan ei tiedä, millä käyttöjärjestelmällä uudet nokialaiset ponnistavat kohti edelläkävijyyttä. Tämä epävarmuus on alhaisen osakekurssin keskeisimpiä perusteita. Kyse on siitä, ettei tiedetä, aikooko Nokia ottaa valtaisia riskejä uusilla käyttöjärjestelmillä, vaiko pelaa se hieman varmemman päälle valitsemalla jonkun jo koetellun.

Huomautan kuitenkin, että vielä ei ole aika julkistaa mitään perusratkaisuja, koska Symbianilla varustettuja myydään parhaillaan kovalla tohinalla. Olisi kuitenkin syytä esittää jonkinlaisia visioita, jottei Nokian epäiltäisi jämähtäneen jalansijoillensa.

Olen suositellut perusratkaisuksi yhteistyötä Microsoftin kanssa, mutta vain tapauksessa, että joko osakevaihto olisi mahdollinen, taikka tulisi perustettavaksi uusi yhteisyritys tutkimaan ja kehittämään mobiilikäyttöjärjestelmiä ja että Nokialla olisi merkittävä rooli käyttöjärjestelmän suunnittelussa.

Microsoft siksi, että tällaisen yhteistyön avulla ukset Pohjois-Amerikkaan aukeaisivat itsestänsä ja siksi, että kyseessä on jo koeteltu ja pääosin onnistunut tuote. Jos tämä koskisi vain älypuhelimia, ei Microsoftiin leimautumisella välttämättä olisi suurtakaan merkitystä kehittyvillä markkinoilla.

Lisäksi ja vaihtoehdoiksi suosittelin Androidia ja Meegoa. Näille olisi annettava tilaisuus joillakin malleilla näyttää toimivuutensa.

Kuudentena kohtana toivoin uudenlaista brändin rakennusta uudelle Meego -mallistolle.

Palaan edelleen nimeen Nokia. Kyseessä on pitkän historian ja valtaisan merkityksen saanut tuotenimi, jonka maineen muuttaminen ei enää onnistu yhdellä taikka kahdella kampanjalla.

Jos ja kun uusi Meego -mallisto julkistetaan, on siihen sisällytettävä aivan oma ja uusi maailmansa. Näitä uusia malleja tulee brändätä omana itsenänsä, ei Nokiana. Nimeämiseen on keskityttävä huolella ja on tuotava aivan uudet logot, uusi värimaailma ja uusi ilme.

Sitten, kun uusi tuote ja uusi brändäys toivon mukaan kantavat hedelmää, on aika sillä ryhtyä kirkastamaan Nokian nimeä.

Vielä seitsemäntenä ja viimeisenä rohkenin ehdottaa ulkoasun ja ulosannin keventämistä.

On totta, että monella markkina-alueella yhätikin ovat tiukka pukeutumiskoodi ja kuivan asiallinen ulosanti kuluttajain tunnistama kuva ja muodostama näkemys uskottavasta, turvallisesta toimijasta. Muutos on kuitenkin jo tapahtunut Pohjois-Amerikassa, Australiassa ja Euroopassa, muut mantereet seuraavat perästä.

”Uskottava ja turvallinen” onkin yht’äkisti vanhakantainen ja menneeseen jämähtänyt. Siksi on jo vähintäänkin harjoiteltava kevennettyä julkikuvaa.

Jokainen askelma on eteenpäin.

Olen hieman harmissani, ettei kaikkea toivomaani ole tehty.

Tilanne toki on sikäli hyvä, että Symbian kantaa vielä ja suo lisäaikaa muutokselle. Joka tapauksessa tekemistä on vielä ja tulen sinnikkäästi seuraamaan Nokian taivallusta.

Teidän nöyrin,

P.Tärkeä

Advertisements