Supikoira

Talvipakkaset olivat kovat, hanki korkea ja yöt pimeät. Löysin pihalta kuolleen supikoiran. Oli se tullut asutuksen läheltä etsimään ravintoa, mutta uupunut kesken toimiensa.

Supikoira ei kuulunut Suomen alkuperäiseen luontoon, mitä se sitten lieneekään. Meillä on tapana määritellä alkuperäisiksi ne lajit, jotka olivat täällä myytillisinä ammoisina aikoina ja joka tapauksessa ennen kuin meillä itsellämme oli täällä valtio nimeltä Suomi, ja tulokas– eli vieraslajeiksi ne, jotka ovat tulleet myöhemmin omin avuinensa taikka ihmisen matkassa.

Tuota ammoisten aikain luonnon tilaa ja koostumusta ilmeisesti pitäisi vaalia jollakin tapaa pyhänä. Mikä oikeus meillä on tällainen ajallinen raja vetää, onkin jo toinen kysymys. Luonnon museointi ei ole luonnollista, vaan eläinten tulee voida liikkua ihmisen käsityksistä riippumatta.

Supikoira kuuluu pohjoiseen eläimistöön ja tarvitsee talvea.

Suomessa olot ovat supikoirille otolliset pitkälläkin aikajänteellä, eikä supikoira omalla toiminnallansa tuhoa itsensä taikka muiden lajien olemassaolon edellytyksiä, joten supikoira kuuluu myöskin Suomen luontoon.

Mitään muuta johonkin luontoon kuulumisen tapaa luonto ei tunne.

Omien määritelmiensä mukaan ihminen, ironillista kyllä, on erittäin haitallinen tulokaslaji lähes kaikkialla, minne on tiensä vienyt. Eipä näy tämä vähentävän intoa hävittää ja tuhota muita lajeja muka luonnon suojelemiseksi.

Ymmärrän hyvin, että haluamme torjua esimerkiksi vieraan ameeban taikka sienen, mutta supikoira on nisäkäs. Supikoiralla on omaa tahtoa ja pyrkimyksiä.

Maassamme on täysin luonnonvaraisia supikoiria jo monessa polvessa. Supikoira älykkäänä ja sopeutuvaisena eläimenä on menestynyt Suomessa oivallisesti. Eräs menestystekijä supikoiralla on sisukkuus, jota pieni eläin tarvitsee pohjoisessa luonnossa.

Mietin tovin, kuinka supikoiran hautaisin, taikka hävittäisin, kuten kuulutaan tekevän…

Tuo pieni sisukas suomalainen sai viimeisen leposijansa kumpareelta, jonne on vuosien varrella haudattu lukuisia nelijalkaisia ystäviäni. Tästä päätöksestä olen jälkikäteen tuntenut hyvää mieltä.

Nyt, keväisten kantohankien aikaan näkyy siellä täällä pieniä pyöreitä jalanjälkiä lumessa. Supikoirat jälleen touhuavat intoa täynnä.

Ehkäpä asia kuitenkin on, kuten laulu- ja soitinyhtye Ace of Base laulaa: Beautiful Life.

Teidän nöyrin,

P.Tärkeä

Advertisements