En suostu pelkäämään, enkä vihaamaan

Kun olimme nuoret, näimme karhun jäljet ja peljästyimme. Kotio päästyämme ja tästä kerrottuamme vanhempamme meille totesivat, että älkää armaat lapsoset kertoko karhusta kenellekään, älkää yhdellekään, muutoin tulevat metsämiehet ja sen karhun he kuoliaaksi ampuvat.

Tuon jälkeen emme karhuja enää peljänneet, vaan olivat ne aatoksissamme meille kovin rakkaat ystävät, vaikka emme enää edes jälkiä nähneetkään.

Venäjän Kamchatkalta kuului äskettäin uutisia inhimillisestä tragediasta ruskeakarhun tapettua kaksi ihmistä. Uutisen ahdistavuutta lisää käytyjen puhelinkeskustelujen täysin tarpeeton julkaiseminen painajaisia aiheuttamaan.

Olisi nyt peräti luontevaa vaatia lisää kaatolupia, takseja koululaisille kotitölliltä saakka ja, jos ei kivääriä, niin ainakin pippurisumutteita metsäretkille mukaan.

Olen tämän asian omalta kohdaltani jo hyvin huolella miettinyt. En jatkossakaan ota mukaan edes pippuria, enkä sumutteita.

Boldaan ystävällisesti, en suostu vihaamaan, enkä pelkäämään karhuja.

En voi vihata, enkä peljätä kaikkia karhuja yhden tekojen tähden. On tiedossa, että Suomessa karhut peräti harvoin aiheuttavat minkäänlaista häiriötä taikka uhkaa.

Olen totuttautunut ajatukseen, että rientäessäni metsään retkilleni, olen täysin turvassa jopa kotoisten karhujemme läheisyydessä.

Nyt ikävien uutisten jälkeen on metsätaipaleella yön pimeydessä, kilometrien päässä kotitölliltä, vain kuun kelmeän kajastuksen valaistessa, helppo antautua mielikuvituksensa vietäväksi ja säikähtää ajatustakin pusikon takana kyttäävästä karhusta taikka kahdesta.

Mikäli sieltä katajan, muutaman pajun, kivenmurikkain ja kanervain takaa joskus korpitaipaleella yön pimeydestä kuuluukin möreä ”mur mur”, aion jatkossakin vain rauhoittavalla sävyllä ystävilleni vastata, että ”minä, vanha ukkohan se täällä vain touhuan”.

Kun päivyen valossa huoletonna keräilen vakkaani sieniä ja marjoja, en nouki jokaista tattia, en tyhjennä jokaista mätästä mustikoista, enkä riivi mukaani kaikkia karpaloita, vaan jätän niistä enimmät kontioiden ja muitten salojen asukkien löytää ja syödä.

Teidän nöyrin,

P.Tärkeä

Advertisements