Karma

Nuorena näin usein painajaisia: olin kallion kolosessa vailla pääsyä pois, lojuin kuopassa maan syvyyksissä, taikka horjahtelin korkealla kalliolla syvien rotkojen ympäröimänä. Etsin ja etsin, pyörin ympyrää ja tutkailin saman kohdan useaan kertaan, mutten löytänyt turvaisaa reittiä pois loukusta. Sitten, yht’äkisti huomasin rapun, portaat, taikka käytävän. Rientäessäni turvaan mietin unessani, kuinka en tuota aiemmin huomannut…

Herättyäni saatoin vain hämmästellä, mistä nämä unoset tulevat.

Eräänä aamuna vaelsin metsässä. Näin kuopan, jonka pohjalle muurahaiset olivat jääneet jyrkkien hietaisten reunojen vangeiksi. Katsoin heidän touhujansa, kun huomasin heidän olevan kuin itse olin niissä painajaisissani. Yhtä avutonna, yhtä vähäisillä aatoksilla ja yhtä levotonna. Entä mistä ilmaantuisi heille se porras, se rappunen, se turvaan johtava käytävä?

Nostin kankahalta ohkaisen risun ja varovaisesti asettelin sen muurahaisten ylös kiivetä. Nämä pienet ahertajat huomasivat kepin sukkelasti. Kiipesivät he tarmokkaasti kuopan reunalle ja siitä edelleen toimiinsa. Katselin kuinka kohta jo viimeinenkin kiiruhti ylös montusta.

Tunsin voimakasta iloa.

Tuosta lähtien olen vaivojani säästämättä tarjonnut avuttomille sen portaan, rappusen, turvaan johtavan käytävän. Olen avustanut kärpäsiä, hämähäkkejä, muurahaisia, perhosia ja hiirulaisia, vain eräitä mainitakseni.

Painajaisia en ole katsellut enää vuosikymmeniin.

Teidän nöyrin,

P.Tärkeä

Advertisements