Kyy

Ensin ajattelin kirjoittaa maailmanlaajuisesta talouspoliitillisesta kriisistä, joka, ironillista kyllä, näyttää nykyään olevan se tavanomaisin asiain tila, joten kriisi pitäisi uudelleen määritellä. Mietin, puntaroin, ja tulin tulokseen, etten talouden kriisistä kynäile. Onhan niitä tärkeämpiäkin asioita, kuten suhteemme luontoon, se on kuolleisiin ja eläviin…

Hyvä ystäväni kuoli kyykäärmeen puremaan. Olin nuori ja surusta sekaisin, en tiennyt mitä tehdä, minne mennä. Kun olimme ystäväni kumpareelle haudanneet, iso musta kyy tuli pihamaalle. Olin vakuuttunut, että tämä oli se sama, joka ystäväni kuoleman aiheutti. Kiivastuin ja tapoin käärmeen. Tunnustan, että tämä häpeällinen teko helpotti oloani ja mietin, josko käärme varta vasten tuli ilmoittautumaan.

Tunsin syyllisyyttä ja päätin, etten yhtään ainoata käärmettä vahingoita enää koskaan.

Vuodet ja vuosikymmenet vierivät… en kärmehiä retkilläni juurikaan tavannut…

Tänä suvena, vaeltaessani kohti kotitölliä, huomasin tiellä kyyn aurinkoista ottamassa. Sanoin käärmeelle, Kyy, luikertele kunnes olet suojassa ja pois tieltä. Muutoin Hakkapeliitta, Bridgestone, Michelin, taikka joku maanteillämme hieman tuntemattomampi rengasmerkki sinut rusentaa ja elämä pakenee ruumiistasi.

Liikahtelin sen verran, että kyy vetäytyi tieltä ojan penkalle. Olin tyytyväinen, etten tuntenut vihaa taikka pelkoa ja kovasti mielissäni ajattelin, että saatoin tämän yksilön jopa pelastaa.

Myöhemmin, jälleen retkilläni, riensin reipasta vauhtia ja katselin ylös taivahalle. Polku oli kaita, enkä huomannut suurta mustaa kyykäärmettä keskellä polkua. Kiiruhdin havaitsematta, että pian oli kyy jo aivan jaloissani. Kyy liikahti ja väisti. Kuulin liikahduksesta syntyneen äänen, pysähdyin ja katsoin alas käärmeen puoleen. Kyy oli jalkani juuressa rauhallisesti kiemurtelemassa pois polulta.

Säikähdin, mutta sanoin, Kyy, hyvä ystävä, kiitos, ettet puraissut jalkaani turvoksiin ja minua sängyn pohjalle vällyjen alle loputtoman tuntuisiin öihin houreunissa ratkomaan tehtäviä, joita ei voi ratkaista, näkemään tuskaisissa painajaisissa samoja asioita uudestaan ja uudestaan, sekä arvuuttelemaan, mikä on unta, mikä valvetta.

Vielä kolmannen kyyn sain kesällä tavata. Olin kalliolla. Hankalahkossa maastossa arvioin jokaiselle askeleelle paikan. Tarkkailin maastoa… jokin harmaa olento liikahti saman värisessä risukasassa. Katsoin tarkemmin… pikkuruinen sahakuvioinen siinä sinnitteli etiä päin oksien välysissä. Toivotin onnea matkaan ja jätin nuoren kyyn toimiinsa.

Olen oppinut oikein suhtautumaan kyykäärmeisiin. En vahingoita, vaan parhaani mukaan autan heitä, eivätkä he pureskele minua. Kykenen yhä oppimaan, kun luonto ja eläimet minua kouluttavat.

Painotan, että tällaiset seikat ovat oikeasti tärkeitä elämässä. Sen rinnalla, mitä ja miten me olemme ihmisinä maailmassa, ei talouden kriisi ole merkityksellinen.

Teidän nöyrin,

P.Tärkeä

Advertisements