Lumia vai tuhkia, Nokia?

Taannoin, ystävällisesti ohjeistettuani mobiililaitevalmistaja Nokiaa ryhtymään Microsoftin valmistamiin käyttöjärjestelmiin, sain vastaanottaa matalaotsaista ivaa, jonka kärki kohdistui siihen, että Windows Phonen prosentuaalinen osuus kaikista myydyistä intelligenteistä telefooneista oli kovasti piskuinen.

Osuus on vaatimaton edelleen.

Toistan aiemman kantani, jonka mukaan tämä ei tarkoita väärää valintaa, vaan, boldaan ystävällisesti, Windows Phonen tähänastinen heikko menestys nimenomaan on se Nokian tarvitsema peräti suuri mahdollisuus.

Retorillisesti voimme kysäistä, mitäkö olisi mieltä valmistaa akkunakännyköitä, jos kaikilla jo sellainen olisi?

Yleisluontoisena nyrkkisääntönä voimme todeta suuria mahdollisuuksia olevan löydettävissä juuri siellä, missä erinomainen tuote ei vielä ole onnistunut valloittamaan laatunsa suhteen oikeutettua osuuttansa markkinoista. Microsoftin Windows Phone tuoreimmalla versiollansa on tällaisessa asemassa. Löytyy innostunutta kasvun odotusta.

Suurin huolenaihe on nyt myöhästyminen ensimmäisestä aallokosta.

Ohjeistukseni mukaisesti Nokia julkaisi akkunaversionsa nimettynä uudella tavalla, eli oikealla nimellä ja, edelleen ohjeistukseni mukaisesti, kahtena mallina. Nimi on Lumia ja mallit 710 ja 800. Valitettavasti Nokia kuitenkin eräillä merkityksellisillä markkinoilla hieman myöhästyi ohjeistamastani ajankohdasta. Uskon, että toimitusjohtaja Stephen Elop on tästä aivan yhtä lailla pahoillansa.

Ensimmäiset työpöydälleni tuodut myyntiraportit kertovat kiinnostuksen Lumiaa kohtaan esimerkiksi Ranskassa ja Iso-Britanniassa olevan ilahduttavaa. Pohjois-Amerikan Yhdysvalloista puolestaan on työpöydälleni talouspoliitilliseen pinoon päällimmäiseksi kiidätetty papyrus, jonka mukaan siellä Nokia on myöhässä ja akkunoita kohtaan tunnettu himokkuus kanavoituu kilpailijoiden tuotteisiin.

Se, ettei Nokialaista kaikissa tapauksissa jäädä vuottelemaan, kertoo profiloitumisen valitettavasti jääneen puolimatkaan. Ei koeta Nokian olevan tilaisuudessa tarjota odottamisen arvoisia lisäominaisuuksia, taikka sitten niistä ei hyvin yksinkertaisesti tiedetä.

Juuri tämän dilemman ennalta ehkäisemiseksi Nokialle olisi ollut ensiarvoista ehdottamallani tavalla päästä mukaan muokkaamaan käyttelyjärjestelmää. On kuitenkin huomautettava tämän olleen ensimmäisessä aallossa pois laskuista, koska siinä tapauksessa myöhästyminen olisi ollut vielä merkittävämpää.

Toimitusjohtaja Elop on puolustautunut toteamalla, että sitten sitä seuraavaa Windows Phonen versiota he kyllä pääsevät käpälöitsemään. Olosuhteiden pakosta tyydyn Stephenin vakuutteluihin, mutta en malta olla muistuttamatta alkuperäisestä ehdotuksestani, jonka mukaan olisi tullut saada merkittävä muodollinenkin asema jo suunnitteluvaiheessa.

Mainontaan en ole ensinkään tyytyväinen.

Lumiaa myymään tarkoitetut kaupalliset kiihokkeet, joita olen ollut tilaisuudessa silmäillä, eivät ole mieleisiäni, piste. Tämän ystävällisemmin en tätä asiaa kykene pumpuliin ja poutapilviin kääräisemään.

Mainokset ovat laadukkaat, kiintoisat, kekseliäät ja paikoin jopa innovatiiviset, mutta – Pyhä Isä – ne eivät myy Nokiaa taikka Lumiaa, vaan ovat mitä ilmeisimmin tarkoitetut osallistumaan mainosalan eräisiin keskeisimmistä kilpailuista (engl. competition).

Ohjeistamaani tiedoittavaa ja informatiivista mainontaa en ole havainnut. Ei kerrota mainoksissa, kuinka Lumialla helposti soitetaan, ei kuinka soittoon vastataan, eikä kuinka ikääntynytkin sen oppii. Sen sijaan on kirjo ihmisiä sekalaisen erikoisissa tilanteissa tekemässä ei niin odotettuja asioita…

Hämmästyin, kun Nokia saattoi julkisuuteen päätöksen, että kohderyhmä on 25-vuotiset. Ellen olisi jo valmiiksi ollut istuallani, olisin varmuudella pudonnut persiilleni… Siis se kohderyhmä, jolla jo on vahvin käsitys laitteista ja käyttelyjärjestelmistä, ja joilla jo kännykkä on.

Ohjeistan palaamaan mainonnassa perusasioihin.

Kun laite ja ohjelmisto ovat erinomaiset, kertokaa niistä ja jättäkää pyöreitten mielikuvien muodostaminen vähemmälle, olkaa ystävälliset. Muistutan, että laajaa brändiä, mielikuvaa ja mielleyhtymiä tulee pyrkiä luomaan ja niillä yrittää myydä, jos tuotteen ominaisuuksia ei ilkiä esitellä. Nyt ovat laite ja ohjelmisto mainiot, kertokaa niistä suoraan ja selkokielellä.

Kaikki mukaan.

Organisaation ketteröittämiseksi olen kehoittanut avaamaan väyliä kuluttajain tulla mukaan tuotekehittelyyn ja jopa tuotantopäätöksiin.

En ole täysin tyytyväinen Nokian kehittämiin osallisuuden malleihin. Invent with Nokia oli ja edelleenkin on hieman nolo yritys helposti haalia valmiita patentteja ennestäänkin pulleaan salkkuun. Ideas Project puolestansa on innovaatioiden joukkoistamista, joka jää puutteelliseksi, koska siellä samanmielisten ja -henkisten ihmisten massa esittelee omia ja arvioitsee toisten ehdotuksia.

Suora linkki kuluttajiin puuttuu edelleenkin. Oman uuden kännykäiseni mukana en saanut yhtään ainoata helppoa tapaa antaa palautetta. Korostan, että palautteen antaminen tuotteesta on integroitava tuotteeseen.

Nokia ei toki ole tässä yksinänsä, vaan yleensäkin on tapana enemmänkin kehittää helppoja tapoja kerätä, vastaanottaa ja anaalisoida palautetta ja mielipiteitä, kun oikeasti pitäisi asiakkaasta lähtevästi kehitellä helppoja tapoja käyttäjän antaa palautetta. Samalla tavoin, kuin on toiminnoissa aukaistavissa ohjeistusta, tulee olla mahdollisuus toimintokohtaisesti antaa välitöntä palautetta.

Palautetoiminnossa olisi mahdollista vapaan tekstin lisäksi hyödyntää useimmissa kulttuureissa tunnettuja yleisiä symboleja. Jos arvioitava ominaisuus miellyttää, käyttäjä voisi valita ruusun ja määrittää montako ruusua se ansaitsee. Mikäli ominaisuus ei miellytä, hän sen sijaan valitsisi perseen kuvan ja estimoisi kuinkako syvällä ollaan.

Mitä kuuluu, matriisi?

Vastoin nimenomaista toivettani, ei toimitusjohtaja Elop ole toimittanut käyttööni tarkkaa kaaviota johtamansa yrityksen rakenteesta. Olen aiemmin saattanut julkisuuteen epäilyni, ettei edes nokialaisista kukaan tiedä, mikä on yrityksensä todellinen rakenne.

Asian selvittämiseksi on toki keinosto. Johtamisen vuokaavion piirustamiseksi voimme hakea pienet purot ja vuolaat virrat: minne suuntiin ja minkä vahvuisina kulkevat ohjeistukset, suositukset ja imperatiivit. Miten läpäisevät nämä purot ja virrat valtakuntien ja yksiköiden rajat ja mitenkä on havaittavissa kahdensuuntaista liikennettä?

Tässä on otettava lukuun kaksi eri tasoa. Ensinnäkin se aikomusten ja matriisin raitojen taso, joka on enemmänkin toivetta ja unelmaa, ja toiseksi se käytännön työpäivän taso, jossa ohje tulee jostakin ja muuntuu teoiksi jossakin. Kuinka monelta taholta tulee virtoja kenellekin ja kuinka monelle taholle he itse niitä antavat taikka välittävät. Näin on saatavissa selville matriisin raitojen todellinen sijainti, kattavuus ja syvyys.

Meego?

En luovu toivosta, että Nokia vielä puhaltaisi ja puhkuisi lisää henkeä Meegoon ja julkaisisi ylistetyn N9:n lisäksi uusia malleja joskus tuonnempana.

Ystävällisen ohjeistukseni mukaisesti Nokia julkaisi samat laitteet kahdella eri käyttöjärjestelmällä varustettuna, onhan esimerkiksi Lumia 800 samoissa kuorissa kuin N9. Suomessa on kiintoisaa nähdä kumpiko menestyy parahultaisemmin, Lumia 800, vaiko N9.

Mieluisin olisi situaatio, jossa akkunamallit myisivät siihen mittaan saakka riittävästi, ettei Meego niitä enää uhkaisi ja Nokia voisi jatkaa ”tutkimusprojektiansa”. Tällöin säilyisi lämpöisenä hieman tuhkaa, josta Fenix voisi nousta…

Olen nyt yli vuoden ajan seurannut Nokian taivallusta suurella silmällä. Koen, että välttämättömät ohjeistamani korjausliikkeet on tehty ja voin jo vihdoin kääntää huomiotani toisaalle, se on puhtaammin poliitillisiin seikkoihin.

Nokialla on nyt useita erinomaisia ja edelläkävijyyttä hohtavia tuotteita. Se, kuinka he onnistuvat ne markkinoimaan, on ajankäytöllisestä estyneisyydestäni johtuen Nokian oman osaamisen varassa.

Stratovarius – Phoenix.

Teidän nöyrin,

P.Tärkeä

Advertisements