Verkkokauppastandardi

Istuin iltaa rannalla. Pimeän myötä tulivat hyttyset. Tein näiden kesän viimeisten kanssa sopimuksen, että saavat he imeä minkä tahtovat, kunhan jättävät käyttööni uusia mietteitä. Ja jäihän niitä…

Sanomat Helsingistä pohtii pääkirjoituksessansa kotimaisen sähköisen kaupankäynnin haasteita varauduttaessa ulkomaisten verkkokauppojen rynnistykseen.

Suomalaisilla verkkokauppatoimijoilla keskimäärin ei ole samaa uskallusta ja taloudellisia resursseja, kuin ulkomaisilla nopeasti kasvaneilla haastajilla, esimerkiksi Zalandolla. Kun nämä ulkomaiset verkkokaupat lisäksi ovat käytettävissä myöskin kotimaisilla kielillämme, ovat ne peräti vahvoilla.

On kuitenkin hyvin tarkoin huomioitava, että esimerkiksi Zalando myöskin tekee asioita paremmin, kuten: moderni verkkokauppa, hyvät ja ymmärrettävät tuoteryhmittelyt, ilmainen toimitus ja palautus, helposti avattavat paketit (ei normaalia teippiviidakkoa), hyvä jälkihoito (järkevät tuotesuositukset sähköpostitse).

Näen, että suomalaisella kaupalla on useitakin mahdollisuuksia vastata yhäti kovenevaan kilpailuun.

Ensinnäkin yritysrakenteen muutokset. Tulisi aktiivisemmin pyrkiä yhdistymään taikka ainakin perustamaan verkkokauppaa varten yhteisyrityksiä.

Toiseksi tulee antaa joillekin alan toimijoille kehitysresurssit ylös nostaa avoimia alakohtaisesti brändättyjä verkkokauppoja, joihin tietyin ehdoin mikä tahansa kotimainen yritys voi laittaa tuotteitansa myyntiin.

Kolmanneksi tulee jo sukkelasti kehittää vähintäänkin kansallinen verkkokauppastandardi, jolla yritysten järjestelmät voidaan liittää tarvittavaan määrään näitä alakohtaisesti brändättyjä avoimia verkkokauppoja. Tämä standardi koostuisi sanomaliikennestandardista, tuotestandardista, toimittajastandardista ja toimitusstandardista. Standardoinnin tavoite luonnollisestikin on liiketoiminnan laadun nostaminen.

Neljänneksi tulee tukea yrityksiä verkkokauppaprojekteissa, jotta pienetkin ja/tai muutaman verkkokauppakelpoisen tuotteen yritykset pääsevät mukaan jo olemassa oleviin monitoimittajaverkkokauppoihin, taikka näihin uusiin avoimiin.

Sanomaliikennestandardi määrittelisi verkkokaupan standardin ylläpitäjän, verkkokauppojen ja toimittajien järjestelmien välisen sanomaliikenteen yksityiskohdat.

Tuotestandardi määrittelisi tuotteet, jotka hyväksytään standardoituun verkkokauppaan. Se myös jaottelisi tuotteet verkkokauppakategorioihin, joiden perusteella rajataan eri alojen verkkokauppoihin hyväksyttävät tuotteet. Standardiin sisältyisivät mm. yksilöivät tunnisteet, tarkat laatuvaatimukset omaavat tuotekuvat ja tiedot tuotteiden ominaisuuksista. Tuotetiedot olisivat tallessa vain yhdessä paikassa, josta niitä olisi mahdollista yhdellä tuotetunnuksella käyttää kaikissa verkkokaupoissa.

Toimittajastandardi määrittelisi toimittajat, eli kauppiaat, jotka voivat laittaa tuotteitansa standardoituun verkkokauppaan. Toimittajatiedot olisivat tallessa vain yhdessä paikassa, josta niitä olisi mahdollista yhdellä toimittajatunnuksella käyttää kaikissa verkkokaupoissa. Tiedot sisältäisivät kovien faktatietojen lisäksi laadullisempaa aineistoa, kuten epävirallisia kuvia, historiaa ja henkilökohtaisia kokemuksia. Korostan tätä jälkimmäistä, koska tarkoitus olisi tuoda kauppiaat lähemmäksi asiakkaita.

Toimitusstandardi määrittelisi käytettävät toimitustavat, -pakkaukset ja -ajat, sekä käytännössä toteaisi, että toimitusmaksut ovat käytössä vain poikkeustapauksissa. Korostan vaatimusta käyttää vain pakkauksia, jotka lähetyksen vastaanottaja kokee tyylikkäiksi, tarkoituksenmukaisiksi, sekä helpoiksi aukaista ja kierrättää.

En näe tarpeelliseksi standardoida itse verkkokaupan toteutusta ulkoasuinensa, toimintoinensa, maksutapoinensa taikka muutenkaan. Tämän puolen hoitaisi kilpailu. Parhaisiin verkkokauppoihin riittäisi kauppiaita ja tuotteita.

Se, kuka ylläpitäisi mm. tuote- ja toimittajatietoja keskitetysti, olisi erikseen ratkaistava asia. Useitakin kelpoisia tahoja löytyy, mm. Kaupan liitto, TIEKE ja Kaupparekisteri erityisesti toimittajatietojen osalta. Standardoimisprosessia voisi nähdäkseni vetää tarkoitusta varten perustettava foorumi.

Tavoitteena tulisi olla järjestelmä, jossa pienetkin kauppiaat helposti pääsevät mukaan verkkokauppaan. Tuotteita voisi olla useammassakin verkkokaupassa. Se, mihin verkkokauppoihin kauppias laittaa, ja mitä tuotteitansa, määriteltäisiin kauppiaan omassa järjestelmässä, eli siinä, jossa hän myynnin normaalistikin hoitaa.

Luonnollisestikaan ei ole toivottavaa, että jokainen sitten laittaisi kaikki tuotteensa jokaiseen uuteen avoimeen verkkokauppaan. Ensimmäisen tason rajaus hoituisi tuotestandardin verkkokauppakategorioilla, jotka määrittävät minkä alan avoimeen verkkokauppaan tuote voidaan laittaa. Toisen tason rajaus hoituisi maksuilla, jotka kasvaisivat mm. kauppiaan tuotteiden määrän ja käyttöön otettavien verkkokauppojen luvun mukaan.

Suomessa on onnistuttu jo useammassakin sähköisen liiketoiminnan kansallisen standardin ylös nostamisessa, esimerkiksi käy hyvin sähköinen laskutus. En näe syitä, miksi verkkokaupan standardointi ei onnistuisi.

Pari verenimijää touhusi niin kivuliaasti, että epähuomiossa huitaisin heitä. Mitähän ajatuksia siinä menetinkään…

Teidän nöyrin,

P.Tärkeä

Mainokset