P.Tärkeä II

Olen saanut vastaanottaa ystävällisen tiedustelun koskien omaksumaani tapaa noin muutaman vuoden välein laittaa Poliitillinen plokini sileäksi ja jatkaa uudestaan jossakin toisessa osoitteessa.

Koen usein tulevani tilanteeseen, jossa katson parhaaksi siivota pois kaiken roinan. En muka ole kirjoituksiani velkaa kenellekään, en yhdellekään.

Kun olin tuhonnut plokini, mietin päivän, mietin muutaman. Tulivat metsässä vastaan tiaiset, tuli vastaan supikoira. Katsoin etelään lentäviä joutsenia… kääntyikö yksi katsomaan puoleeni, tervehtikö kuin unessani? Lensi vielä syksyssä lokki ylitseni kalliolla, oliko tämä se kesän poikanen?

Tarkemmin ajateltuani päädyin käsitykseen, jonka mukaan – boldaan ystävällisesti – olen vaatimattomat raapustukseni velkaa muurahaisille kuopassa, supikoiralle keväthangella, kyylle risukossa, tiaiselle pakkasaamussa, männylle mäellä, suojelusenkelilleni sysipimeässä metsässä ja lokinpojalle kesäisellä kalliolla.

Palauttelin vanhoja rakkaita kirjoituksiani sen minkä kykenin ja jatkan tästä.

Tällä kerralla koin, että onhan siellä jo jotakin säilyttämisen arvoistakin, eikä vain raskasta taakkaa…

Amorphis – The Wanderer

Teidän nöyrin,

P.Tärkeä

Advertisements