Dynaamillinen verkkokauppa

Olen vihdoin tänään ehtoolla aiemman lupaukseni mukaisesti saanut kirjoituksen muotoon ajatuksiani kotimaisen verkkokaupustelun uudistumisen perusteista. Aiemmat kirjoitukseni aiheesta löytyvät otsakkeilla Sähköisen kaupankäynnin ekosysteemi ja Verkkokauppastandardi.

Jos lähdemme siitä, että jokaisella kauppiaalla on oma verkkokauppa, ja että nämä kauppiaat sitten satsaavat mainontaan sanomalehdissä, televisiossa, Googlessa ja muualla, eivät suomalaiset verkkokaupat ole kansainvälisesti vahvoilla. Ulkomaiset toimijat, etenkin ne Suomeenkin pyrkivät, ovat suurempia ja kykenevät ostamaan kaikkein näkyvimmät mainokset ja etusivupaikat.

Sähköisyys suosii suuria

Perinteisimmässä mediassa, eli sanomalehdissä on edelleen myös pikkuilmoituksia, joita luetaan rituaalinomaisesti aamukahvilla, odotushuoneissa ja julkisen kulkuvälineen kyydissä. Uudemmassa perinteisessä mediassa, eli televisiossa ja radiossa pienikin mainospätkä saa yleisöä, jos ja kun katsojat ja kuulijat ovat kuulolla.

Uusimmassa mediassa, sen sijaan, se pienin ja halvin advertisementti saattaa jäädä kokonaan näkemättä, koska harvoinpa hakukoneen hakutulosta kelataan sinne vihoviimeiselle sivulle saakka, eikä muutenkaan ole mitään takeita mainoksen näkymisestä.

Mikäli asiat etenevät Googlen toivomalla tavalla, kaikki satsaavat lisää nimenomaan hakukonemainontaan. Mitään varsinaista hyötyä kaikkien samanaikaisesta rynnistyksestä ei mainostajille olisi, koska suhteellisesti asetelmat pysyisivät samoina, vaikka kaikki maksaisivat paikasta etusivulla yhä enemmän.

Myöhässäkö?

Useat suomalaiset tavaratalot ovat vaikeuksissa. YLE lennättää Anttila-tavaratalojen sulkemisuutista, jossa eräänä syynä mainitaan verkkokaupan kasvu. Myös Anttila on ollut aktiivinen verkkokaupassa, mutta yleinen suunta on ulkomaisten verkkokauppojen tulo kilpailemaan euroistamme. Verkkokaupan rahat virtaavat ulkomaille, lennättää HS.

Mentiinkö verkkoon myöhässä, kuten epäilee Ann Selin Helsingin Sanomissa? En jaa tätä näkemystä. Jos verkkokauppaan ei ole lähdetty mukaan, ei mitään ole vielä menetetty. Tärkeintä on ottaa opiksi nettiin jo rynnistäneiden kokemuksista, myös virheistä.

Yleensäkään ei ole perusteltua mennä mukaan verkkokaupusteluun, jos ei ole tarjolla sopivaa verkkokauppaformaattia. Toisilla ei oma tuotevalikoima mahdollista järkevää kokonaisuutta nettiin joko liian ohkaisen tuotepaletin, tai lyhyiden sesonkien takia. Toisilla taas on liiankin laaja kokonaisuus. Nämä siis peilattuina nykyiseen staatilliseen verkkokauppamalliin.

Suomalaisen verkkokaupustelun keskeisin pulma ei ole myöhäinen käynnistely, vaan staatillisuus. Anttilan verkkokauppa NetAnttila on mainio esimerkki hyvästä startista, mutta nyt on se valitettavasti jämähtänyt verkossa paikoillensa.

Verkkokauppa tarvitsee dynaamillisuutta

On selvää, että kotimaisen verkkokaupan on hankala pärjätä nykyisessä toimintaympäristössä ja nykyisillä pelisäännöillä, jotka ovat muiden omaksi eduksensa kehittelemät. Suomalainen verkkokaupustelu tarvitsee lisää dynaamillisuutta monessakin suhteessa.

Ensinnäkin moni-ilmeverkkokauppojen muodossa, jolloin sama fyysillinen verkkokauppa näytetään kuluttajille useina brändättyinä verkkokauppoina. Erilaisia brändejä myös kokeillaan dynaamillisesti, eli kokeillaan sukkelalla syklillä, mikä toimii ja mikä ei, sekä missä ja missä ei.

Jos lähden verkkoon ostoksille etsimään vaikkapa mobiililaitteita, niin onko Anttila juuri se paras brändi tässä segmentissä? DigiAnttila on askel oikeaan suuntaan, mutta onko siinäkään pakko olla se ”Anttila”? Ja onko sen visuaalisesti pakko muistuttaa NetAnttilaa?

Toiseksi tarvitaan dynaamillisuutta tuotevirtojen ohjaamisessa, jolloin yksittäisten kauppiaitten on mahdollista muutamalla hiiren napsautuksella työntää tavaraa tarjolle sinne missä se parhaiten menee kaupaksi. Ja osan näistä nettiputiikeista on syytä olla avoimia, jonne kuka tahansa kelpoiseksi todettu kauppias voi asetella tuotteitansa.

Tällainen dynaamillisuus edellyttää sähköisen verkkokaupan standardia, ekosysteemiä ja koko sähköisen kaupustelun ajattelemista täysin uudella tavalla. Tuotteen lähettäminen toisen ylläpitämään avoimeen verkkokauppaan tulee olla yhtä helppoa kuin sähköisen laskun lähettäminen nykyään.

Yksi verkkokauppa, monta fasadia

Katson, että tavoitteena tulee olla ajassa elävä verkkokauppa, jossa verkkokaupat saattavat olla menestyksekkäitä nopeatempoiseenkin, jopa kausikohtaiseen brändäämiseen perustuen, ja jossa yksittäiset kauppiaat jopa päivittäin arvioivat uudestaan tuotteidensa parhaita hyllypaikkoja internetissä.

Keskeinen osa dynaamillisuutta ja moni-ilmeistä verkkokauppaa ovat fasadit, joilla yksi ja sama verkkokauppa näytetään eri kohderyhmille visuaaliselta ilmeeltänsä ja tuotevalikoimaltansa erilaisina. Tämä mahdollistaa paremman kokonaistuotteistuksen, tuotepaletin eheyden ja häiriötekijöiden minimoinnin.

Tällöin esimerkiksi elektroniikka voidaan sijoittaa varsinaisen verkkokaupan lisäksi omaan, uudella tavalla visualisoituun, nimettyyn ja brändättyyn nettiputiikkiin, jonka mainonta kohdennetaan akkuraatisti ja kustannustehokkaasti oikeisiin kohderyhmiin, ja jossa on selkeä erikoiskaupan ja osaamisen leima.

On selvää, että riittävän eloisuuden edellytys on mahdollisimman tarkoin suoritettu visuaalisen ilmeen toteutuksen eriyttäminen verkkokauppa-alustan kehittämisestä ja ylläpidosta, jolloin kumpaistakin puolta kehittävät alan parhaat osaajat.

Pelisäännöt uusiksi ekosysteemin ja verkkokauppastandardin avulla?

Hakukonemainonnan logiikka toimii siten, että mainonta hyödyttää ja on edullisinta niille, joilla on omaperäistä hakutermistöä, jonka kuluttajat kuitenkin tuntevat, ja jota suurin osa muista mainostajista ei vielä ole omaksunut. Yleisimmillä hakutermeillä paikasta etusivulla joutuu maksamaan enemmän.

Tästä seuraa, että eduksi olisi omintakeinen kotimainen tuoteryhmittely ja nopeassa tempossa uudistuva, mutta kansallista kulttuuria nykyistä tiukemmin mukaileva tuotenimikkeistö. Tällainen on monestakin syystä työlästä ja riskialtista, jolloin tulee kyseeseen itse kehittää kokonaan uusi hakukone.

Kotimaisen tai laajemmin eurooppalaisen verkkokaupan ekosysteemi ja verkkokauppastandardi mahdollistaisivat tällaiset omat tuotehakukoneet, joiden saatavilla olisivat koko ekosysteemin tuotevalikoimat, kauppiaat, sekä hinnat ja muut tuotetiedot.

Tämä kone luonnollisestikin verkkokaupan sivulle aseteltunakin osaisi tuotteita hakea myös muiden ekosysteemiin kuuluvien putiikkien hyllyiltä, jos ei juuri siitä kyseisestä sattuisi löytymään. Mikäli tämä hakumasiineri yhdistettäisiin paikkatietoon, kyseessä olisi oikeasti kotimaisuutta suosiva kuluttajaystävällinen järjestelmä.

Verkkokaupan ylläpitäjä suunnittelee uuden kampanjan olympialaisten yhteyteen. Hän teetättää aiheeseen sopivaisen ulkoasun, varaa iskevän domainin ja määrittelee kategoriat, joihin kuuluvia tuotteita voidaan ottaa myyntiin kisojen ajaksi.

Verkkokaupan ylläpitäjä lähettää viestin, joka ilman eri ponnisteluja ohjautuu kauppiaille, jotka ovat ilmoittaneet myyvänsä kategorioihin osuvia tuotteita. Kauppiaat ruksailevat omasta valikoimastansa ne tuotteet, jotka haluavat laittaa myyntiin annetuilla ehdoilla. Verkkokauppastandardi hoitaa loput.

[Kirjoitusta on päivitetty aamusella 16.02.2014]

Olisiko suomalaisen kaupan jo syytä ryhmittyä jonkinmoiseen taisteloon?

Turisas – Battle Metal

Teidän nöyrin,

P.Tärkeä

Mainokset