Verkkokaupasta älykaupan verkkoon

Tuleeko ulkomainen verkkokauppa rajalta läpi meidän hyväuskoisten nukkuessamme Ruusuisen untamme? Murentaako kauppamme kivijalkaan? Repiikö mukaansa euromme ja itsellisyytemme? Viekö työpaikkamme, naisemme ja rantatonttimme? Vai onko kaikki kotomainen kauppa jo piankin verkkokauppaa? Vastauksia saamme kukin itsellemme sopivia, kun valikoimme tarkoin keneltä asiasta tiedustelemme.

Koko kauppa verkkoon…

Kauppalehdessä Anna Juvosen kirjoituksessa päivämäärällä 12.06. Anssi Vanjoki (ex.nok.) maalailee suurella pensselillä koko kauppaa verkkoon ja heittää siinä samalla syötin, jolla mennään median julkaisukynnyksen yli että heilahtaa: Supermarketeista tulee urheiluhalleja. Kaupassa piipahtaminen aivan fyysillisesti jonottamisineen ja maksuvälineiden kaiveluineen kuulemma on hankala rutiini, josta halutaan eroon.

Kirjoituksessa ei tarkemmin selvennetä, ketkä kokevat shoppailun hankalaksi, tai missä määrin kaupankäynti verkossa on tulevaisuudessa rutiinia. Vaatisi runsaasti tarkennuksia, jotta olisi perusteita väittää verkkokaupan vähentävän rutiineja. Lisäksi olisi kiintoisaa tietää, josko nämä ”rutiinit” ylipäätänsä ovat huonoja, vaiko hyviäkin asioita.

Moni on esimerkiksi omaksunut tavan käydä perinteisessä kaupassa kaikessa rauhassa tiettynä viikonpäivänä tiettyyn aikaan: ostetaan itselle jotakin pientä hyvää, jutellaan myyjien kanssa, liikutaan paljon jalkaisin ja saadaan samalla virikerikasta laatuaikaa.

… vaiko kivijalka vipattaa?

Sattumoisin samana päivänä Apu -lehdessä sävel ja sanat ovat aivan toiset: Kenen etu? Verkkokaupan kasvulukuja liioitellaan, otsikoi Teemu Muhonen kirjoituksensa ja perustaa väittämänsä Tilastokeskuksen julkaisemille figuureille.

Apu asettaa verkkokaupan volyymin oikeisiin mittasuhteisiin. Asiantuntijana Avun artikkelissa on verkkokaupustelua tutkinut Arhi Kivilahti, jonka mukaan kotimaisessa verkkokaupassa tänään kyse lopulta on suhteellisen pienestä kasvusta ja kokonaisuutena katsoen pienistä osuuksista koko kaupankäynnistä.

Avun kirjoituksessa Kaupan liiton toimitusjohtaja Juhani Pekkala epäilee Kivilahden tavoin, että eräät toimijat, muiden muassa Google, pyrkivät aivan tarkoituksella saamaan läpi oman etunsa mukaista käsitystä kaiken kaupan siirtymisestä verkkoon. Ja missä yhteydessä Vanjoki maalailikaan juuri tällaista visiota? Tapahtuman nimi oli Think with Google.

Itsepalvelua kylmässä noutopisteessä?

Jo joitakin vuosia on visioitu marketteja, joissa asiakas itse hoitaa myös kassatoiminnot. Kokeiluja on jo tehty myös Suomessa. Tällainen kylmä kassa äärimmilleen vietynä merkitsisi omien palveluvahvuuksien heittämistä pois kustannusjahdin takia ja tekisi se kaupasta vain noutopisteen.

Vai tekisikö? Entä jos kassalla tehtävä työ vaihtuisikin yhä paremmaksi asiakaspalvelutyöksi? Silloin asiantuntija opastaisi asiakasta myös marketeissa kuten opastaa myyjä nykyään pienemmissä erikoistavarakaupoissa.

Toistaiseksi yleisin tapa kokeilla itsepalvelukassaa on laittaa sellainen perinteisten kassojen viereen. Asiakas tällöin saa itse valita, kumpaako käyttää. Suuresta muutoksesta siis ei tässä kohtaa ole kyse. Jos itsepalvelua käytetään palvelukonseptin ohentamiseen kassalla, en näe mitään kokonaishyötyjä, joita näin kyettäisiin saavuttamaan verkkokauppojen kanssa kilpailtaessa.

Toinen ja yhtä vähän mullistava käytäntö perinteisen kaupan lisätä itsepalvelua on siirtää se internettiin ja valmis paketti vain noudetaan myymälästä, taikka tuodaan jopa suoraan kotiin. Tätäkin kokeillaan pääkaupunkiseudulla myös elintarvikekaupassa. On yhä yleisemmin mahdollista tilata ja maksaa tuotteet verkossa. Kyseessä on kuitenkin vain perinteisen kaupan jo perinteinen laajennus, toinen ostoliittymä.

Sisältöä elämään?

Joka tapauksessa verkon kautta tilaaminenkin on nykyään aivan samanlaista rutiinia, kuin on kaupassa käynti livenä. Oikealla kassalla kaivellaan maksukorttia, verkossa tunnuslukukorttia. Ja mikä ylipäätään voi olla enemmän ikävää rutiinia, kuin ajan kuluttaminen toistuvissa tehtävissä tietokoneen, tabletin, taikka kännykän kanssa? Ei mielestäni mitään varsinaista laatuaikaa

Rutiineja rikkovaa sisältöä elämään ei tuo se, että sähköpostiin tulee vielä vuosienkin jälkeen loistavia tarjouksia juuri sinulle verkkokaupasta, josta ostit jotakin tarpeetonta kauan sitten. Tämä asiakasta mahdollisesti kiinnostavien tuotteiden arvuuttelu kuitenkin on nykyään se yleisin tapa tuoda niin kutsuttua älyä verkkokauppaan.

Perinteisen kaupan mahdollisuudet tarjota elämyksiä ja sisältöä ovat ainakin toistaiseksi paljon paremmat kuin verkkokaupan. Seurailen mielenkiinnolla, koska perinteinen kauppa ryhtyy paremmin hyödyntämään erilaisia tuote-esittelyjä. Elintarvikkeiden kunnollisten maistiaisten kattavaa paluuta odottelen malttamattomana.

Jotta verkkokauppa olisi oikeasti jotakin enemmän, tulee sen osana älykaupan verkkoa monimuotoistua kuluttajalle näkyvänä käyttöliittymänä. Verkkokauppa voi jo nykyään olla yksi kuva piiloitettuine linkkeinensä ja tämäkin on vasta alkua.

Mitä on oikea äly kaupankäynnissä?

Oikea älykauppa ei ole kivijalka- taikka verkkokauppa, vaan on se itse osa verkottunutta älyä. Se ei ole samat liput, laput, kupongit ja tarjoukset kaikille, vaan se ottaa asiakkaan huomioon yksilönä muutenkin kuin nimenä massapostitteessa.

Oikea älykauppa ennakoi asiakkaidensa käyttäytymistä ja muuttuvia tarpeita. Oikea älykauppa tuottaa asiakkaillensa myönteisiä yllätyksiä ja elämyksiä, ei vain alennuskuponkeja. Oikea älykauppa tiedoittaa asiakkaillensa esimerkiksi kassojen ruuhkaennusteet ja alennukseen päivän päätteeksi jäävät tuotteet. Itse ottaa oikea älykauppa vastaan tietoja asiakkaidensa aikomuksista.

Oikea älykauppa ei ole sidottu keskusliikkeen tiukkaan tuotepalettiin, vaan sovittaa tarjontansa paitsi kysyntään, myös asiakkaan henkilökohtaiseen kokonaisvaltaiseen hyötyyn. Oikea älykauppa ei tarjoa sitoutumisesta palkintoja asiakkaallensa vain suoritettujen ostojen arvon mukaan, vaan antaa se kanta-asiakkaiden suunnitella hyllyjen sisältöä sekä palvelujen tapoja ja aikoja. Aktiivisimpien annetaan tulla mukaan koko kaupan kehittämiseen.

Asiakkaan tulee olla mahdollista itse koska tahansa parametroida älykaupan verkon palvelusapluunansa esimerkiksi sen mukaan, haluaako hän säästöä, elämyksiä, kokeiluja, lähituotteita, henkilökohtaista palvelua kaupassa, vaiko mitä muuta tahansa.

Ekosysteemin avulla yhteiskunnalle hyötyä

Kaikkia tuotteita ei voida siirtää verkkoon, mutta kaikki kaupat voivat verkottua ja kehittää uutta sähköistä palvelukonseptia. Jotta tätä kehitystyötä ei jälleen tehtäisi yksittäisinä kauppias – järjestelmätoimittaja -pareina, tulee tämä elektrooninen palvelukonsepti nivoa yhteen aiemmin hahmottelemani sähköisen kaupankäynnin ekosysteemin kanssa.

Yleisen infrastruktuurin tulee olla yhteistä kaikille koko tasavallassa, eikä vain kaupan omaa. Yksilöllehän ei ole eroa siinä, tuleeko sisältö kaupasta, koulusta, viranomaiselta, vaiko naapurin vanhalta leipurilta, jota pihan lapset nuorena turhaan pelkäsivät.

Uusi älykauppa tulee olla kaikkien tasapuolisesti hyödynnettävissä ja perustua avoimiin standardeihin. Älykauppaan tulee liittää yhteiskunnallisesti kannatettavia asioita ekosysteemin ja standardien kautta, mutta kuluttajalähtöisesti.

Tällaisia ovat esimerkiksi mahdollisimman tarkat tiedot hyödykkeiden terveysvaikutuksista, sekä sitä kautta henkilökohtaiset ostosuositukset ja tuotevalintojen ohjaaminen. Samoin on annettava painoa läheisyysperiaatteelle vähintäänkin valmistuksen ja materiaalien osalta.

Intelligentti marketti

Pitkän tähtäimen tavoitteena Suomen kaltaisella kehittyneellä tietoyhteiskunnalla tulee olla älykauppa, joka pitää ja edelleen kehittää perinteisen kaupan parhaat puolet, sekä omaksuu oivallisia ajatuksia tämän ajan kehittyneen verkkokaupan puolelta. Perinteinen kauppa ja perinteinen verkkokauppa sulautuvat yhdeksi verkottuneeksi älykaupaksi, jolla voi olla monenlaisia ostoliittymiä asiakkaalle.

Tällainen intelligentti marketti tunnistaa asiakkaan jo matkalla kauppaan ja jos tämä on taapertamassa ohitse, ilmoittaa aukioloajan ja parhaat ostovinkit. Osaa se myös kertoa asiakkaan mieltymysten mukaiset tarjoukset, sisällä kaupassa ohjata oikealle hyllylle ja verkkokauppojen tavoin esittää ostoehdotuksia.

Tuotteista kertoo älykauppa asiakasta yksilöllisesti kiinnostavat seikat, kuten diabeetikolle sokurin määrän ja laadun, verenpainepotilaalle suolapitoisuuden, ja vihreätä aitovillaista paitaa käyttävälle lähituotefanaatikolle valmistuspaikan ja materiaalien hankintaa koskevat tiedot. Erikseen datan keräämisen sallimalla kuluttaja saisi myöskin tilastotietoa eri ainesosien tähän mennessä ostetuista määristä verrattuina suosituksiin.

Älykauppa tunnistaisi henkilökohtaista ja vain aidon ihmisen tarjoamaa palvelua haluavat asiakkaat ja ohjaisi myyjät ja asiantuntijat heidän luoksensa jo ostoksia tehtäessä ja tarvittaessa myös kassalla, vaikka kyseessä olisikin tältä osin itsepalvelumyymälä.

Älykaupan infrastruktuuri kehittyy kovaa vauhtia

Vanjoki näkee tulevaisuuden mukanansa tuoman päälle puettavan tietotekniikan merkitsevän perinteisen kaupan tuhoa. Itsekin näen sen merkitsevän mullistusta kaupankäynnissä, mutta katson sen tarkoittavan nimenomaan kivijalkakaupan renesanssia. Mitä hyötyä olisi pukea tekniikka päällensä, jos menisin sen kanssa verkkoon ostoksille? Enemmän siitä tulee olemaan hyötyä liikkuessani kauppakeskuksissa aivan konkreetillisesti.

Uudenlaisen älykaupan verkko alkaa muutenkin saada hahmoansa. Mobiili.fin mukaan Nokia aikoo tehdä karttapalveluistansa entistä henkilökohtaisempia. Vaikka ei näin todetakaan, omat suosikkikaupat ja suosikkituotteita tarjoavat liikkeet olisivat erittäin soveliasta sisältöä näillä maaston muotoja ja paikkojen sijaintia osoittavilla havainnekuvilla.

On joka tapauksessa täysin selvää, ettei ole älykaupan verkkoa ilman kattavaa kauppojen, kuluttajain ja jopa tavarain yksilöivää paikkatietoa osana ulko- ja sisätilojen kartta- ja navigointijärjestelmiä.

Internet of things

Tivi lennättää Nokian hallituksen puheenjohtajan Risto Siilasmaan kiintoisaa haastattelua, jossa sivutaan Nokian suunnitelmia otsakkeella Kännyköiden jälkeen. Siilasmaa visioi uutta, eri ekosysteemien rajat murtavaa esineiden ja asioiden internettiä (internet of things), joka yhdistää dataa keräävien laitteiden ja antureiden tuottamat tietovirrat monella tavoin hyödynnettäväksi informaatioksi.

Tämä internet of things (IoT) on Nokian keskeinen osa uudessa strategiassa. Nokian tarjoama paikkatieto tulee Siilasmaan mukaan olemaan se kriitillisen tärkeä elementti, joka antaa antureiden tuottamalle datalle asiayhteyden. IoT:n kimpussa punnertavat monet muutkin tahot, muiden muassa VTT ja Digile. Jos ja kun jo piankin jokaiselle esineelle on mahdollista antaa yksilöllinen identifioiva numero (uCode), ollaan jo paljon lähempänä älykauppaa.

Älykaupan verkosta Tivin artikkelissa ei puhuta mitään, mutta tässä vaiheessa riittääkin Siilasmaan kertoma näkemys, jonka mukaan tässä uudessa esineiden ja asioiden internetissä laitteiden käyttäjät tulee voida tunnistaa ja samalla on huolehdittava yksityisyyden- ja kuluttajansuojasta. Nämä ovat älykaupan verkon rakentamisen keskeiset edellytykset.

Teidän nöyrin,

P.Tärkeä

Mainokset