Teos – Operaatio Elop (luettu)

Nykyisessä jälkinokialaisessa yhteiskunnassamme Teoksen julkaisema kirja Operaatio Elop sohaisee kipeätä kohtaa. Miksi Nokia menetti kännykät? Kuka oli syyllinen? Mitä virheitä tehtiin ja kenen toimesta? Operaatio Elopin tekijät ovat Merina Salminen ja Pekka Nykänen. Päähenkilö on luonnollisestikin Nokia Oyj:n entinen toimitusjohtaja, Microsoftille siirtynyt Stephen Elop.

Kirjan oltua hyppysissäni päivän, muutaman, esitän opuksesta uuden arvioni. Aiempi näkemykseni otsakkeella Teos – Operaatio Elop perustui kotimaisesta mediasta kerättyihin kommentteihin.

Elop, syyllinen, vaiko syytön?

Kirjoittajat suorastaan vyöryttävät esille todistusaineistoa, joka puhuu Elopin puolesta. Ei, ongelmat eivät alkaneet Elopin aikana. Ei, valinnat eivät syntyneet täysin vapaasti valiten. Kyllä, Nokia oli jo ennen Elopia niin huonossa jamassa, että sen valinnan- ja toimintavapaus oli hyvin pitkälti mennyt.

Kirjan mukaan tämä pelikentän koveneminen ja valintojen väheneminen näkyi suhteessa operaattoreihin, komponenttivalmistajiin, alihankkijoihin ja sovelluskehittäjiin. Valinta oli enää harvoin tavattavaa luksusta. Alkoi olla kyse pakosta tehdä sitä, pakosta tehdä tätä. Tästä kaikesta seurasi Nokian voimakkaasti alentunut kyky toimittaa kuluttajille laatua nopeasti ja riittävän paljon, sekä alentunut kyky markkinoida tuotteitansa.

Ironillista, että vyöryttämänsä todistusaineiston esittelyn jälkeenkin kirjoittajat päätyvät kovin kepeästi leikittelemään ajatuksella, jonka mukaan Elop olisi kaikkien aikojen huonoimpia toimitusjohtajia. Oikeasti kyse oli siitä, että Elop ryhtyi Nokian toimitusjohtajaksi tilanteessa, joka oli kaikkien aikojen epäedullisin kenties koko mobiilialalla. Kirja jättää kertomatta, josko Elopille edes annettiin Nokian tilanteesta rehellinen kuva ennen nimitystä.

Elop, sittenkin sankari?

Elopin syntilistalle jää kuuluisa muistio palavasta porauslautasta. Tässäkin tulee muistaa, ettei kyseinen memorandumi ollut tarkoitettu julkisuuteen, vaan sen toimitti medialle joku ymmärtämätön Nokian sisältä. Itse näen, että Elopin tarkoitus oli Sun Tzun Sodankäynnin Taidon neuvojen mukaisesti näyttää Nokian tilanne taistelulta selkä seinää taikka jokea vasten, jolloin tilanteen epätoivoisuus toisi esiin hurmokselliset taistelijat.

Entä Meego? Haluaisin edelleen uskoa, että Meegolla olisi ollut mahdollisuuksia, mutta Operaatio Elop antaa asiasta tarkempaa tietoa. Symbianin tavoin Meego oli kohdannut viivytyksiä ja myöhästymisiä, ja loistavan Nokia N9:n jälkeenkin epäiltiin Nokian mahdollisuuksia rakentaa kokonaista ekosysteemiä, olihan esimerkiksi Ovi-konsepti lievästi sanoen keskeneräinen.

Kirjan mukaan Meego siis oli epävarma valinta uuden nousun moottoriksi. Symbian auttamattomasti ulkona. Applen iOS oli poissa laskuista, koska se ei edes ollut tarjolla. Googlen myötäjäiset Androidin valinnasta olivat vaatimattomat ja Samsungin voiman takia Nokian menestyskin epävarma Androidin kanssa. Windows Phonekaan ei ollut riskitön, mutta Microsoftin myötäjäisen avokätiset. Onko siis ihme, että Windows Phone valittiin?

Kirja on jakomielinen. Toimitusjohtaja Elopista maalataan kaikesta päinvastaista väittävästä todistusaineistosta huolimatta konnaa, joka muka ajoi Nokian huonoon tilaan. Hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa puolestaan on sankari, joka myi Nokian kännykkäliiketoiminnan Microsoftille kovaan hintaan.

Muistutan kohteliaimmin, mutta painokkaasti, ettei näitä kahta asiaa voida erotella. Se, että Microsoft maksoi kännyköistä kelpoisen hinnan, johtuu nimenomaan siitä, että Elop oli valinnut Windows Phonen ja virtaviivaistanut koko yhtiön. Kannattaa erityisesti pistää merkille, että Microsoft osti Nokian kännykät ja Elopin, joka jatkaa Microsoftilla komella tittelillä Executive Vice President of Microsoft’s Devices & Services.

Luonnonlaki?

Miten jättiläinen säilyy ketteränä? Onko se ylipäätänsä mahdollista? Olivatko Ollila, Kallasvuo ja Elop muiden mukana yrittämässä mahdotonta?

Ei ole epäilystäkään siitä, että Nokian ongelmat alkoivat kumuloitua jo ennen Elopia ja jo ennen Kallasvuota. Operaatio Elop mielestäni puhuu vahvasti sen näkemyksen puolesta, ettei kukaan Nokian sisältä kyennyt toimeenpanemaan tarpeellista rytinää, jolla olisi saatu uusi alku aikaan. Elop oli kuin suomalaisen lama-ajan konsultti, joka tuli yritykseen tekemään kipeät ratkaisut. Toimet, jotka tiedettiin välttämättömiksi, mutta joita yrityksen sisältä kukaan ei halunnut tehdä, koska ei haluttu ryhtyä pahaksi pojaksi.

Oligarkian tendenssin riivaama jättiläinen – oli se sitten millä yhteiskunnan sektorilla tahansa – tarvitsee sisäisiä vallankumouksia ja anarkistisia soluja. Jaan kirjoittajien kannan, jonka mukaan Nokian sisällä ikävien tietojen kertojat olivat vähissä. Siksihän Elop suorastaan vaati saada kuulla myös ja erityisesti huonot uutiset yrityksen sisältä.

Olen aiemmin lupautunut pohtimaan, josko yrityksen kasvun tiellä olisi löydettävissä keinoja säilyttää ketteryys, innovatiivisuus ja matala organisaatio. En vielä kykene koostamaan ohjeistusta vaatimattomalla plokillani julkaistavaksi, mutta jonkinlainen Peter Panin ja Tom Sawyerin yhdistelmä tällaisen yrityksen tulisi syömmeltänsä olla.

Kolminkertainen eläköön?

Oltiin Stephen Elopista mitä mieltä tahansa, hänen jälkeensä jäivät terve ja elinvoimainen Nokia, innokas ja innovatiivinen Jolla, ja vihdoin omat kännykkänsä ja ehyen ekosysteemin saanut Microsoft. Ei huonosti kanadalaisen pikkukaupungin pojalta…

Kanadalaiset herrasmiehet…

Rush – Tom Sawyer

Teidän nöyrin,

P.Tärkeä

Advertisements