Nokia – terveisiä siniseltä mereltä

Olen aikaisemmin tehnyt tiettäväksi vastahakoisuuteni suositella yrityksille sodankäynnin oppien – Sun Tzun, Clausewitzin, omieni, taikka muidenkaan – käyttämistä strategillisen suunnittelunsa perustana.

Sodankäynnin opit ja niille rakentuvat strategillisen johtamisen mallit ohjaavat korostamaan taistelua ja kilpailua, sekä hallitsevan markkina-aseman saavuttamista muut voittamalla. Modernimmat ja dynaamillisemmat opit kehoittavat etsiytymään uutta luovasti tilanteisiin, joissa vähintäänkin riittävästi erilaistutaan tai jopa synnytetään aivan uusia kilpailusta vapaita markkinoita.

Nokia - here sinimeressä

Nokia – here sinimeressä

Kyse ei ollut käyttöjärjestelmästä

Nokian ajauduttua vaikeuksiin useimmat kommentoijat tarjosivat ohjeistusta, joka oli validia perinteisestä liikkeenjohdon strategillisen johtamisen näkökulmasta tarkastellen. Tarjottiin Androidia ja muita yksittäisiä tekijöitä, joiden avulla Nokia olisi kommentoijain mukaan paremmin pärjännyt kovassa kilpailussa.

Itse pidin tärkeimpänä riittävän tiivistä kumppanuutta Microsoftin kanssa, koska siinä luotiin aito keskinäinen riippuvuus. Kuten myöhemmin osoittautui, Microsoft tarvitsi Nokian kännykkäliiketoimintaa jopa niin kipeästi, että sen kovaan hintaan osti.

Näen, ettei valintaa Androidin, Windows Phonen ja muiden kesken ole hedelmällistä etenkään jälkikäteen pohtia, koska kyseinen valinta ei kohdistunut perustavimpiin ongelmiin. Nokian suurin ongelma jo ennen Elopia ja kumppanuutta oli jääminen sinällänsä tuoreella alalla vanhojen tuotantorakenteiden vangiksi. Nokian malli valmistaa kännyköitä vanheni vuosikymmenessä.

Nokiaa kehuttiin korkeatasoisesta logistillisesta osaamisesta. Yrityksen sisällä keskityttiin yhä tiiviimmin kysymykseen ”miten valmistetaan”, ja ”mitä valmistetaan” jäi vähemmälle. Pyrittiin tuottamaan laitteita, joissa oli mahdollisimman vähän ongelmia tuotannon logistiikan näkökulmasta. Ei ehkä edes kysytty, kannattiko kännyköitä valmistaa ollenkaan.

Ennen Elopia Nokiaa trimmattiin ensin voittajaksi, ja lopulta enää vain selviytyjäksi erittäin intensiivisessä kilpailussa sirpaloituvilla kännykkämarkkinoilla.

Ironillista, että nykyinen Nokia on hyvä esimerkki ultramodernista mobiililaitevalmistuksesta. Nokian tuore ja ylistetty tabletti N1 nimittäin on laitteistoltansa ja ohjelmistoltansa Nokian suunnittelema, mutta valmistus ja myynti ovat ulkoistetut kumppanille (Foxconn). Nyt Nokia on ketterämpi ja pystyy keskittymään laatuun.

Innovaatioille on enemmän tilaa. Vanhan Nokian oli pakko valmistaa kaiken aikaa jotakin ja erittäin suurilla volyymeilla. Nykyisellä Nokialla tällaista pakkoa ei ole, vaan se pystyy huolella suunnittelemaan laitteita ja ohjelmistoja, sekä sitten arvioimaan, josko ne ovat kuluttajille riittävän laadukkaita tuotantoon ja markkinoille vietäviksi.

Sinimerelle…

Nokialle ei riittänyt pienehkö viipale erittäin kilpailluista mobiililaitemarkkinoista, vaan yrityksen perinteet, toimintatavat ja yrityskulttuuri vaativat edelläkävijyyttä ja uusien markkinoiden omaehtoista luomista, sekä niiden hallintaa mahdollisimman kauan.

Nokia ei kännykkäpuolella Lumioillaan saavuttanut entisiä valta-asemia ja vähempi ei enää riittänyt. Kännykkäliiketoiminnan myynti Microsoftille mahdollisti Nokialle jälleen suuntautumisen alueille, joille ei kukaan sitä ennen ole mennyt, ja jonne muut sitä jälleen ehkäpä kymmenen vuoden jälkeen seuraavat.

Nokian lähimmän historian ja nykyisyyden toimintaa selittää osuvimmin Sinisen meren strategia (Blue Ocean Strategy).

Nokia luopui kännykkäliiketoiminnasta, joka oli jo punaista, ei sinistä merta. Kännykät eivät enää vuosiin tuottaneet juuri mitään uutta arvoa. Uusi Lumia ei tuonut mitään ratkaisevaa uutta käyttäjällensä, eivätkä uudet siniset kuulokkeet olleet vanhoja punaisia ihmeellisemmät. Tuorein kännykkä ei tuonut asiakkaille sellaisia ratkaisuja, joita edeltävien vuosien omat taikka kilpailijain mallit eivät jo olisi tuoneet.

Nokia pitää verkkoliiketoimintansa, joka ei oikeastaan nyt ole kumpaistakaan, mutta tuottaa kassavirtaa ja voittoa. Tässä on tärkeintä se, että verkkoliiketoiminnan ennustettavuus ja Nokian oman ohjauskyvyn voima ovat suuremmat, markkinat selkeämmät ja kilpailu vähäisempää kuin kännykkäpuolella viimeisinä vuosina.

Päästäkseen siniselle merelle Nokia kasvattaa paikkatietoon perustuvaa liiketoimintaa (mm. HERE ja autosovellukset), sekä synnyttää ja lisää esineiden ja asioiden internettiin (Internet of Things, IoT) liittyvää liiketoimintaa. IoT kirkastaa myös verkkoliiketoiminnan siniväriä, kun IoT:n infrastruktuurin rakentaminen vauhdittuu. Nämä ovat ne sektorit, joilla Nokia kykenee yhä innovoimaan ja kehittämään asiakkailleen uutta arvoa. Näillä Nokia luo uusia markkinoita arvoinnovoinnin avulla.

Uudet omat mobiililaitteet ovat Nokialle tällä hetkellä vain välipaloja, joilla pidetään kiinnostusta yllä. Toisaalta ne ovat erinomaisia välineitä testata ja levittää Nokian paikkatieto- ja IoT -ratkaisuja. Ne ovat terveisiä siniseltä mereltä.

Tiedoksenne, että tämä kirjoitukseni syntyi jatkopohdintana Kulttuuri kukoistaa -blogin ansiokkaaseen kirjoitukseen Operaatio Elop, jossa ystävällisesti viitataan omaan kirjoitukseeni Teos – Operaatio Elop (luettu).

Teidän nöyrin,

P.Tärkeä

Mainokset