Onko verkkokauppa infrastruktuuria?

Tivi.fi lennätti 8.5. otsakkeella Varustelekan perustajan ”uskomaton idea”: Näin Suomi saadaan nousuun uutista Valtteri Lindholmin ehdotuksesta, jonka mukaan valtio voisi lahjoittaa suomalaisille liiketoiminnan harjoittajille kattavan yritysohjelmiston. Työpöydälleni on toimitettu ystävällinen pyyntö, josko vihdoin lausuisin asiasta sanasen, kaksi…

En aio puuttua ehdotetun ohjelmiston yksityiskohtiin millään tavalla. Sen sijaan nousen jakkaralle katsoakseni asiaa hieman korkeammalta. Verkkokauppaliiketoiminnassa pitkään mukana olleen Lindholmin keskeiset perustelut ovat seuraavat:

Ongelma etenkin verkkokaupan ja netin hyödyntämisen  kanssa on, ettei markkinoilla ole tarpeeksi ohjelmistoja, jotka kattaisivat koko firman liiketoiminnan. Firmaa joutuu pyörittämään usealla erillisellä ohjelmistolla, jotka eivät yleensä juttele ollenkaan keskenään. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa useimmat suomalaiset verkkokauppiaat eivät itsekään esimerkiksi tiedä, kuinka paljon mitäkin tuotetta on oikeasti varastossa.

… ja ratkaisu olisi Valtion Ohjelmistopaketti (boldaus lisätty toimestani omavaltaisesti):

Valtio voisi tulla apuun. Nopeasti, heti ja saatuihin hyötyihin nähden älyttömän halvalla.

Tehdään avoimen lähdekoodin pilvessä toimiva yritysohjelmistopaketti, joka on ilmainen kaikille suomalaisille yrityksille. Ohjelmiston saisi todennäköisesti valmiiksi noin vuodessa ja se tuskin maksaisi edes promillea valtion jakamista yritysavustuksista.

Ohjelmisto olisi jaettu osiin, ja se sisältäisi kaiken, mitä firman pyörittämiseen tarvitaan – reskontra, laskutus, kassa, ajanvarausjärjestelmä, varastonhallintajärjestelmä, verkkokauppa, kattavat tilastotyökalut. Jokainen ohjelmiston osa juttelisi saumattomasti ja reaaliaikaisesti toiselle.

Näkemys on kiintoisa, vaikkakin valtion roolin suhteen tänään peräti kerettiläinen. Viime vuosikymmenet on ajatusten valtavirta maassamme etenkin oikealla ja yrittäjien omissa järjestöissä vienyt yrittäjien itsellisyyttä kasvattavaan ja julkisen vallan sekaantumista edelleen vähentävään suuntaan.

Mitä on infrastruktuuri?

Valtion tulee taata yhteiskunnan toiminnan yleiset edellytykset, eli infrastruktuuri. Tähän kuuluvat muiden muassa lainsäädäntö, kansainväliset sopimukset, koulutus, terveydenhoito ja muut perustavat seikat. Tämä takaaminen ei tarkoita kaiken maksamista veronmaksajain kukkarosta ja järjestämistä julkisen sektorin toimesta, mutta mitä tärkeämpi osa infrastruktuuria jokin toiminto on, sitä perustellumpaa on näin tehdä.

Lähes kaikissa näkemyksissä poliitillisen värikartan läpi kuuluu verovaroin kustantaa vähintäänkin nykyisen laajuinen julkisen sektorin infrastruktuuri, jonka varaan yksityiset toimijat sitten rakentavat omat aktiviteettinsa.

Tietotekniikan ohjelmistot, etenkään kun ne tulevat yksityisten toimijoiden käyttöön, eivät perinteisesti ole tulleet luetuiksi julkisen vallan tarjoamiin palveluihin. Siksi onkin katsottava Lindholmin edustavan uudenlaista ajattelua, jonka mukaan yritysohjelmisto voisi olla uudella tavalla määriteltyä infrastruktuuria.

Tulee muistaa, että perustavan infrastruktuurin määritelmä ja kattavuus elävät kaiken aikaa. Ei ole kauaa siitä, kun esimerkiksi tietoverkot lisättiin kriitillisen tärkeän infrastruktuurin koostumukseen. On sillä listalla myös tietokoneohjelmistoja, vaikkakaan ainakaan vielä ei jokaisen yrityksen ohjelmistoa.

Käsitteiden uudelleenmäärittely tarpeen?

Yhteiskuntamme ja liike-elämämme sähköistyvät kaiken aikaa. Digitalisaatio etenee. Puhutaan ja kirjoitetaan ohjelmoitsijoiden luomista atk-viruksista, kyberturvallisuudesta, jopa hybridisodista.

En näe periaatteellisia esteitä lisätä yhä laajempaa kirjoa tietokoneohjelmistoja kriitillisen tärkeän infrastruktuurin koostumukseen. Itse asiassa kannustan näin tekemään. Kyseessä olisi meneillään olevaan perustavaan muutokseen sopeutuminen.

Kokonaan toinen asia on, mitä johtopäätöksiä tällaisesta uudelleenmäärittelystä tulisi vetää. Tehdäkö yrittäjäin ohjelmisto valtion toimesta, vaiko vain tukea muiden tekemistä?

Valtion tehtävä nähdäkseni on ensinnäkin viime kädessä lainsäädäntöteitse taata sukkelat sähköiset yhteydet koko valtakunnassa, toiseksi tyrkyttää apuansa sähköisen liiketoiminnan standardien määrittelyn jouduttamiseksi, sekä kolmanneksi tarjota yhä paremmat ja turvallisemmat liitynnät ja rajapinnat omiin tietojärjestelmiinsä esimerkiksi verohallinnossa.

Yrityspuolen omat ohjelmistot jättäisin jatkossakin yksityisen sektorin tarjottaviksi jo siitä perustavasta syystä, että yrityskenttä on valtavan monimuotoinen. Valtion tulee toki tulevaisuudessakin osallistua keskeisiin innovaatio- ja kehitysprojekteihin, joihin itse luen erityisesti muovautumassa olevan älykaupan verkon osana esineiden ja asioiden internettiä (Internet of Things, IoT).

Teidän nöyrin,

P.Tärkeä

Mainokset