Tunneälykännykkä?

Kirjoituksessani Jolla – sentimentaaliset hupsut? totesin seuraavaa: Älypuhelimen jälkeen seuraava suuri askelma, ehkä jo vuosikymmenen sisällä, on aito tunneälypuhelin. Kyse ei tule olemaan vain käyttäjän hymyn tunnistamisesta ja muista trivialiteeteista, vaan laajemmasta sisältöjen, situaatioiden ja lokaatioiden analysoinnista yhdistettynä uudenlaisiin antureihin.

Tunneälylaitteen määritelmän perustana on älylaitteen määritelmä lisättynä tunneälyyn liittyvillä määritteillä. Totean varsin suoraan tarkoittavani jotakin aivan muuta, kuin lähinnä markkinamiesten kehittelemä älypuhelimen määritelmä.

Oikeastihan älylaite ja tunneälylaite tulee sitoa älyn ja tunneälyn määritelmiin, eikä mihinkään tiettyihin teknillisiin ominaisuuksiin. Nykyään esimerkiksi älypuhelin tarkoittaa suunnilleen parasta massamarkkinoille tarjottavissa olevaa kännykkätekniikkaa, eikä puhelimen älyominaisuuksiin käytännössä kiinnitetä mitään huomiota.

Mitä on tunneäly?

Wikipedia tietää kertoa aiheesta kotimaamme kielellä seuraavaa:

Tunneäly on kykyä tunnistaa tunteiden merkitystä ja käyttää näitä tietoja hyväksi ongelmanratkaisussa. Kyvyssä on seuraavanlaisia osia[1]:

  • miten tunteet tiedostetaan itsessä ja toisissa
  • miten tunteet ilmaistaan
  • miten tunteita helpotetaan yhdistämällä emotionaalista ja kognitiivista tietoa toisiinsa
  • tunteiden ymmärtäminen ja selittäminen järkiperäisesti
  • tunteiden säätely ja hallinta

Termin tunneäly (emotional intelligence) on tuonut julkisuuteen Daniel Goleman.

Kuten tavallista, englanniksi Wikipedia kertoo asiasta paljon enemmän ja monipuolisemmin otsakkeella Emotional Intelligence. Määritelmiä on useita ja ne ovat osittain päällekkäisiä, ristiriitaisia ja kiisteltyjäkin. Tunneälyn määritelmät eivät sellaisenaan sovellu laitteille, joten niiden pohjalta on luotava uusi määritelmä.

Tunneälylaitteen määritelmä

Yksikään laite ei tänä päivänä tai lähitulevaisuudessa kykene laittamaan rastia jokaiseen ihmistä varten luotuun tunneälyn määritelmän kohtaan. Tunneälylaite ensinnäkään ei käsittele omia, vaan käyttäjänsä tuntemuksia, siis samaan tapaan kuin ns. älylaitteet ovat älykkäitä lähinnä käyttäjänsä toimintojen perusteella.

Tunneälylaite ei sanan varsinaisessa merkityksessä tunne, eikä varsinaisesti edes älyä mitään. Kyseessä ei ole inhimillisessä merkityksessä tunteva ja älyävä laite. Kuitenkin se luo vaikutelman laitteen omasta tunneälystä reagoimalla näennäisen tuntevasti ja älykkäästi käyttäjänsä tunteisiin.

Ensimmäiset tunneälylaitteet eivät myöskään kykene ihmisaivojen kaltaiseen monipuoliseen tunteiden käsittelyyn, vaan tekevät ne suoraviivaisia johtopäätöksiä suhteellisen yksiselitteisestä datasta.

Tunneälylaite:

  1. tunnistaa käyttäjänsä tunteita
  2. ilmaisee käyttäjänsä tunteita
  3. analysoi käyttäjänsä tunteita
  4. ohjaa käyttäjänsä tunteita

Tunneälylaitteen tulisi kyetä johonkin näistä määritelmän mainitsemista asioista. On toki selvää, että laitteen kohdalla emme voi puhua esimerkiksi tunteen tiedostamisesta, vaan tunnistamisesta tai havaitsemisesta.

1) Miten laite tunnistaa käyttäjänsä tunteita?

Inhimilliset tunteet saavat ilmiasunsa monessa muodossa. Tunneälylaite kykenee tunnistamaan tunteita siltä osin, kuin ne ovat ulkoisesti havaittavissa ja mitattavissa tunkeutumatta ihoa syvemmälle.

Käyttäjän tunteiden tulkitseminen on mahdollista toteuttaa monella tavalla. Käyttäjää kohti suunnatun kameran avulla voidaan helposti tunnistaa kasvoilta iloisia, tavallisia ja surullisia ilmeitä, käsien näkyessä mahdollisesti myös kansainvälisiä käsimerkkejä.

Hymyn tunnistaminen on jo kauan ollut toteutettuna algoritmitasolla kameraohjelmissa. Kännyköissä on joitakin vuosia ollut käyttäjän puhetta kuuntelevia ja silmiä seuraavia toimintoja, esimerkkinä muutama vuosi sitten julkistettu Samsung Galaxy S3.

Esineiden ja asioiden internet (IoT) tuo yhä enemmän antureita myös mobiililaitteisiin. Tunteiden tulkitsemista varten on anturien avulla mahdollista kerätä muiden muassa pulssia, ihon sähkönjohtokykyä, lämpöä, värinää, kemiallisia muutoksia ja puheen äänensävyjen vaihteluita koskevaa dataa.

Paitsi mittaamalla, voidaan tunteita seurata myös päättelemällä. Esimerkiksi tekstianalyysin avulla käyttäjän tuottamasta tekstistä,  reaktioista eri tapahtumiin, sekä suoritettujen toimintojen avulla: mitä on luettu, mitä kuunneltu, puhuttu, ja mitä laitteelle saneltu.

Kaikkein yksinkertaisimmillaan tunnetila voidaan asettaa itse päälle. Tähän on ajateltavissa niin monta eri tapaa, etten niitä ryhdy tässä luettelemaan (on paljon keinoja laittaa päälle punainen, keltainen, vihreä, …).

2) Kuinka laite ilmaisee käyttäjänsä tunteita?

Kun käyttäjän tunnetila asetetaan itse päälle, tai tunneälylaite sen edellä esitellyillä (tai muilla tavoin) mittaa taikka päättelee, on se helposti esitettävissä visuaalisesti, foneettisesti, sisällöllisesti ja toiminnallisesti.

Yksinkertaisimmillaan tunnetilan ilmaisemisessa ovat käytössä tunnetut hymiöt ja/tai liikennevaloista tutut värit: vihreä, keltainen tai punainen. Nämä esitetään paitsi laitteessa itsessään, myös sosiaalisessa mediassa.

Kun ystävä kysyy viestillä ”mikä fiilis”, olisi sopiva hymiö jo valmiina. Tällainen käyttäjän tunnetilatieto on tunneälylaitteen perusominaisuus ja sen tulee olla ohjelmoitsijoille helposti saatavilla, jotta sitä kyetään hyödyntämään.

Tavat, joilla tunneälylaite voisi käyttäjänsä tunteita ilmaista, ovat lähes rajattomat. Yksinkertaisista tässä ja nyt -liikennevaloista on mahdollista edetä peiliin, joka heijastaa käyttäjänsä sielunelämää monimuotoisesti ja useisiin määritteisiin sidottuna.

3) Miten älylaite analysoi käyttäjänsä tunteita?

Runsas datan varastointi ja sen monipolvinen prosessointi ei välttämättä sovellu tunneälylaitteessa itsessään tapahtuvaksi, joten voi olla perusteltua käyttää pilvissä sijaitsevaa varastotilaa, laskentatehoa ja älyä.

Tunnetilan analysointi perustuu syy- ja seuraussuhteiden etsintään. Henkilö esimerkiksi kuuntelee usein heavymusiikkia, josta seuraa väkivaltaista käyttäytymistä kiihtyvyys- ja desibelianturien mittausten perusteella (tämä oli nyt sitä huumoria).

Lienee jokaiselle tuttua, että tunnetila usein liittyy paikkatietoon, kellonaikaan, vuodenaikoihin, viikonpäivään, sosiaalisiin tilanteisiin, sukulaisten syntymäpäiviin ja erittäin moneen muuhun seikkaan. Siinä sitä on analysoitavaa…

Tässäkin on toki mahdollista rakentaa tavat käyttäjän nämä syyt ja seuraamukset laitteelle itse helposti kertoa eri tilanteissa, lokaatioissa ja aikoina.

4) Voiko laite ohjata käyttäjänsä tunteita?

Jotta tunneälylaitteen olisi mahdollista järkevästi ohjata käyttäjänsä tunteita, on kohdassa 3 mainitun analysoinnin onnistuttava tai käyttäjän rehellisesti erilaiset syy- ja seuraussuhteet kerrottava.

Tunteiden hallinnan ensimmäinen edellytys on niiden tiedostaminen, missä auttaa jo yksinkertainenkin hymiö tai liikennevalo. Analyysiin perustuvien syy- ja seuraussuhteiden näyttäminen käyttäjälle olisi jo iso bonus tähän.

Kun tunteiden tunnistaminen syineen ja seuraamuksineen toimii, on mahdollista edetä toimintaa ohjaaviin ominaisuuksiin. Tämä voi tapahtua esimerkiksi tarjoamalla tunnetilaan sopivaa sisältöä musiikin ja lukemisen muodossa. Tunneälylaite voi myös ehdottaa tunnetilaan sopivaa toimintaa ja henkilökohtaisia yhteyksiä.

Paikkatietoon perustuen on ajateltavissa ystävällinen neuvo ”Rauhoitut ja tunnet olosi hyväksi seuraavissa lokaatioissa. Jos valitset jonkin niistä, aloitan navigoinnin kohteeseen.”. Ja jos mikään ei auta, seuraa kysymys ”Varaanko ajan lähistöllä toimivalle psykiatrille?

Periaatteessa tässä esitetään pitkälti samat missä ja mitä kysymykset ja vastaukset, kuin Pastilli Labsin ylistetty sovellus Situations esittää jo nyt. Tunneälylaitteessa käyttäjän tunnetila olisi se tärkein asioita määrittävä tekijä.

Tamagotchi väärinpäin

Eräs 1990-luvun villityksistä oli Tamagotchi. Tämä virtuaalilemmikki sai omistajaltansa kuin oikean lemmikin kohtelun esittämällä yksinkertaisten tekstien, kuvien ja äänien avulla tietoja omasta tilastansa ja reaktioista omistajansa toimenpiteisiin.

Tamagotchin omistaja/käyttäjä seurasi virtuaalisen lemmikkinsä tilaa ja ”tunteita”, sekä niiden perusteella enemmän taikka vähemmän onnistuneesti ohjasi ”oikeaan” suuntaan.

Tunneälylaite on Tamagotchi väärinpäin. Se seuraa käyttäjänsä tilaa ja tunteita. Kehittyneimmät myös pyrkivät ohjaamaan käyttäjäänsä oikeaan suuntaan, ja tämän oikean on käyttäjä ainakin osittain määritellyt itse.

Mahdollisuus ja uhka

Tunneälylaitteiden kaupallinen potentiaali on valtava. Mahdollisuudet eivät liity pelkästään näihin laitteisiin itseensä ja mitä hauskaa tai hyödyllistä niillä voi käyttäjä tehdä, vaan ennen kaikkea muuta liittyvät ne siihen, kuinka erilaiset tunnetilat osuvat psyykillisiin ja fyysillisiin tarpeisiin ja sitä myötä ostoskäyttäytymiseen.

Ja kun tunteiden kanssa ollaan tekemisissä, nousevat jossakin vaiheessa esille substantiivi manipulaatio ja verbi manipuloida. Tunneälylaitteet tulevat joka tapauksessa jo verrattain pian. Asiaan kuuluvan regulaation olisi syytä tuolloin olla ajan tasalla.

Teidän nöyrin,

P.Tärkeä

Mainokset