Avainsana-arkisto: Google

Älykaupan älykori

Pääomamarkkinapäivillänsä 14.11.2014 kertoi Nokia Oyj aikovansa olla merkittävä toimija kehittymässä olevassa esineiden ja asioiden internetissä (Internet of Things, IoT), joka usein on mielestäni virheellisesti suomennettu Teolliseksi internetiksi, vaikka se tulee koskemaan muutakin kuin teollisuutta ja teollisesti tuotettuja hyödykkeitä. Ilmiötä yleisemmin kuvaava termi on digitalisaatio, joka puolestaan on tie kattavaan verkkoon (Internet of Everything, IoE).

Nokia Oyj:n toimitusjohtajan Rajeev Surin sanoin:

Teknologian nopeat muutokset heijastuvat Nokian visiossa ja strategiassa. Enää ei puhuta pelkästään ihmisten yhdistämisestä, vaan nyt myös esineiden välille luodaan yhteyksiä. Arvioimme, että vuoteen 2025 mennessä yli 50 miljardia esinettä – laitetta, moduulia ja sensoria – ovat toisiinsa yhteydessä verkon välityksellä. Uskomme, että meillä on merkittävä rooli tällaisessa maailmassa. Rooli, jossa voimme laajentaa teknologian tarjoamia mahdollisuuksia ihmisille.

Digitalisaatiosta Suomen kasvun lähteenä on Teknologiateollisuus ry aiemmin syksyllä julkaissut mainion raportin otsakkeella Suomi uuteen nousuun – ICT ja digitalisaatio tuottavuuden ja talouskasvun lähteinä (raportti löytyy kyseiseltä sivulta lähes huomaamattoman linkin takaa PDF-tiedostona).

IoT luonnollisestikin koskee aluksi lähinnä isompia esineitä, mutta kun tekniikka kehittyy, pakkautuu pienempään tilaan ja tulee edullisemmaksi, ovat edulliset sensorit, älytarrat ja automaatillisen yhteydenpidon mahdollistava tekniikka jo pian kaikkialla.

Perinteisesti on digitalisaation katsottu kaupankäynnissä merkitsevän siirtymistä verkkokaupusteluun. Näin se aluksi olikin. Itse katson digitalisaation merkitsevän kivijalkakaupan renessanssia, kun perinteinen ja modernimpi kaupankäynti yhdistyvät uudeksi älykaupan verkoksi.

Älykaupan verkko? Mitä se voisi olla? Se tulee dynaamillistamaan useita kaupustelun ulottuvuuksia, tärkeimpinä aika, tila ja hinta.

Korillinen älyä, olkaa hyvä…

Uusi älykauppa tietää keitä myymälässä on ostoksilla ja mistä he ovat kiinnostuneet. Tällä intelligentillä marketilla on myös tarkka tieto kunakin vuodenaikana, kuukautena, viikkona, yksittäisenä vuorokautena ja kellonaikana kaupaksi menevästä tavarasta. Yksilöityjen esineiden ja ihmisten internetissä jokaisella järjestelmän piiriin otetulla esineellä ja asialla on omistaja. Omistajuus koskee kutakin yksilöityä esinettä ja nämä esineet itse ilmoittavat omistajansa, sekä tarvittaessa koko omistushistoriansa.

Myynnissä olevien tavaroiden koskettaminen tai osoittaminen älylaitteella aktivoi kaupankäynnin. Taustalla ohjelma on laskenut parhaan rahoitusmallin ja isommissa ostoksissa ehkä jopa testannut lainamahdollisuudet eri rahoituslaitoksista. Halutessaan ostaja saa raportin, josta selviää maksusuunnitelma, kauanko takuu kestää suhteessa maksamiseen ja kauanko todennäköisesti jäisi maksettavaa vielä tuotteen hajoamisen tai kulumisen jälkeen.

Kun tuote on maksettu, omistaja vaihtuu. Se, että asiakas kerää tuotteet itse, on vain yksi toimitustapa. Myös myymälässä voi valita kotiinkuljetuksen ja jättää tuotteiden keräämisen myyjän vastuulle. Omistaja on tuotteelle yksilöllinen ominaisuus, asiakas ostaa juuri tietyn tuotteen. Tämä tuo etua kivijalkakaupalle, jossa tuotteiden katsominen, kokeileminen ja monipuolinen arviointi muutoinkin on mahdollista.

Dynaamilliseen hintaan

Kaupankäynnin käytäntöjen tärkein ulottuvuus on hinta. Siis tässä vaiheessa, kun en vielä katso aiheelliseksi puuttua siihen kaikkein perustavimpaan filosofiseen ulottuvuuteen, eli kaupankäynnin eetillismoraalisiin näkökohtiin.

Älykkäät hintalaput, eli älytarrat ja älyverkossa tapahtuva reaaliaikainen hinnanmuodostus yksilöidylle tuotteelle, yksilöidylle ostajalle, yksilöitynä aikana ja yksilöidyssä lokaatiossa tarkoittaa dynaamillisen ovh:n lisäksi älylaitteella saatavaa omaa henkilökohtaista hintaa juuri sinulle, juuri tälle tuoteyksilölle, juuri nyt ja juuri tässä.

Myös reaaliaikainen hintojen muutos mahdollistuu älykaupan verkossa jopa globaalisti tuotteeseen liitettyjä perinteisessä merkityksessä visuaalisia tunniste- ja näyttötietoja vaihtamatta. Tämä tarkoittaa aitoa kilpailua ja todellista markkinaperustaista hinnoittelua. Älykaupan verkko ei ole vain kauppiaita, vaan myös kuluttajia varten.

Dynaamilliseen ajan ja tilan käyttöön

Aika ja tila mullistuvat ensinnäkin ostajalla, joka voi olla missä tahansa: siinä hyllyn vieressä tai Välimerellä verkko-ostoksia tekemässä. Tämä tulee koskemaan koko älykauppaa, jonka osasia ovat muiden muassa kivijalkakauppa ja verkkokauppa, sekä uudet digitaaliset kaupankäynnin liittymät.

Myös myyjän aika ja tila mullistuvat. Kaiken aikaa kehittyvä ja tehoonsa nähden edullisempi varastologistiikka on tulossa hyllyjen täyttöön ja ostoskorin keräämiseen myös lähimarketissa. Hyllyt täyttää ja, ellei asiakas halua kerätä itse, ostetut tavarat pakkaa robotti. Samat robotit, jotka keräävät tuotteita verkkokauppaan, täyttävät myymälän hyllyjä (isot varastossa, pienet myymälän hyllyjen sisällä).

Marketin fyysillistä tilaa käytetään dynaamillisesti. Ajan ja ennakoidun ostoskäyttäytymisen mukaan hyllyjen paikkoja, sisältöä ja täyttöastetta vaihdetaan jopa tunneittain.

Verkotetun älyn, logistiikan ja ohjattavuuden kehittyessä on mahdollista järkevästi toteuttaa erilaisia monikauppiaskonsepteja, jolloin samaa liiketilaa muovataan useamman kauppiaan käyttöön eri kellonajan, viikonpäivän ja vuodenajan mukaan. Parhaalla liikepaikalla sijaitseva tila voi olla päivällä elintarvikekauppa, yöllä keilahalli ja sunnuntaina kerhotila.

Jalkaverkkokivikauppa?

Kun kaikki verkottuu, rajat hämärtyvät. Tulee olemaan useita erilaisia ostoliittymiä: verkkokauppa, marketti, ja kaiken kattava IoE. Älykkäät, kaupan tunnistamat laitteet osaavat itse tilata automaatillisesti, ensiksi erityisesti laitoksien ja suurtalouksien käytössä. Logistiikkayritykset ylläpitävät valtavia älykaupan keskusvarastoja, sekä hajautettuja alivarastoja.

Tulevaisuudessa ilman kuljettajaa kulkevat logistiikka-ajoneuvot kuljettavat tavaroita varastojen välillä uusissa älykonteissa, joiden koko on sovitettu meriliikenteestä tuttujen suurempien konttien mukaan. Näiden varastojen yhteydessä tulee olemaan uudenlaisia marketteja, joista löytyy usean toimittajan tuotteita omina osastoina, hyllykköinä, tai yksittäisinä hyllyinä.

Robotit ylläpitävät myymälän tarjoomaa vaihtamalla kokonaisia hyllykköjä lattian alla kulkevien käytävien kautta sallien kysyntään reaaliaikaisesti vastaavat muutokset tarjoomassa. Mikä tulee ensin suuriin varastokomplekseihin, tulee myöhemmin yksittäisiin puoteihin.

Liian monta älylasillista?

Älylasit? Kertovatko ne, kun on juotu liikaa? Vai tummuvatko valoisuuden mukaan olohuoneen akkunassa? Ehkä sittenkin näyttävät ne lasivitriinissä olevan tuotteen tietoja? Kyllä ja paljon muuta. Mutta muodikkaana nörttilaitteena älylasit rikastavat silmän normaalisti näkemää todellisuutta erilaisella virtuaalisella sisällöllä. Tähän saakka edistyksellisimmät ovat Googlen älylasit, joiden on kehuttu jopa kääntävän ulkomaankielistä tekstiä livenä.

Älykaupan verkossa älylasien hyödyt tulisivat todella vahvasti esille. Älylasin näyttämä data hahmottelemassani älykaupan verkossa mukautuu siihen, kuinka henkilö tässä intelligentissä netissä on parametroinut itsensä. Älykaupan verkosta nimittäin ei ole hyötyä jos ei jokainen voi verkkoon tallentaa omia mieltymyksiänsä.

Toisin sanoen ja aiemmassa kirjoituksessani hahmottelemallani tavalla älylasit näyttäisivät tuotehyllyä katsellessa kullekin juuri sen tarpeellisen tiedon, kuten diabeetikolle sokurin määrän ja laadun, verenpainepotilaalle suolapitoisuuden, ja vihreätä aitovillaista paitaa käyttävälle lähituotefanaatikolle valmistuspaikan ja materiaalien hankintaa koskevat tiedot. Ja enemmän.

Kännykkähyllyä katsellessa älylasit piirtäisivät pinnallensa sen kullekin yksilöidyn hinnan jokaisen puhelimen kohdalla. Ja erikseen aktivoitavissa olisi laitteiden tuotevertailu. Älylasit piirustelisivat punaisen ruksin niiden tuotteiden päälle, jotka henkilön asettamien parametrien perusteella olisivat poissa laskuista ja hymiö ilmaantuisi suositeltujen tuotteiden kohdalle.

Onko se oikein?

On selvää, että samat kuluttajan itsensä asettamat älykaupan verkon asetukset koskisivat samalla tavalla verkkokauppaa, perinteistä ja uusia intelligenttejä kaupustelun muotoja. Mikään uusi trendi ei ole ongelmaton. Ei myöskään hahmottelemani älykaupan verkko. Pyrin palaamaan näihin eetillismoraalisiin kysymyksiin myöhemmin…

Aiemmat kirjoitukseni aiheesta löytyvät seuraavilla otsakkeilla:

Antavatko digitalisaatio ja esineiden internet suomalaiselle kaupalle siivet, jää nähtäväksi. Selvää on se, että me Suomessa olemme näissä asioissa vahvasti mukana sovellutusten luojina ja Nokia Oyj myös tarvittavan infrastruktuurin valmistajana.

Sergey Mavrin – Kryl’ya

Teidän nöyrin,

P.Tärkeä

Mainokset

Dynaamillinen verkkokauppa

Olen vihdoin tänään ehtoolla aiemman lupaukseni mukaisesti saanut kirjoituksen muotoon ajatuksiani kotimaisen verkkokaupustelun uudistumisen perusteista. Aiemmat kirjoitukseni aiheesta löytyvät otsakkeilla Sähköisen kaupankäynnin ekosysteemi ja Verkkokauppastandardi.

Jos lähdemme siitä, että jokaisella kauppiaalla on oma verkkokauppa, ja että nämä kauppiaat sitten satsaavat mainontaan sanomalehdissä, televisiossa, Googlessa ja muualla, eivät suomalaiset verkkokaupat ole kansainvälisesti vahvoilla. Ulkomaiset toimijat, etenkin ne Suomeenkin pyrkivät, ovat suurempia ja kykenevät ostamaan kaikkein näkyvimmät mainokset ja etusivupaikat.

Sähköisyys suosii suuria

Perinteisimmässä mediassa, eli sanomalehdissä on edelleen myös pikkuilmoituksia, joita luetaan rituaalinomaisesti aamukahvilla, odotushuoneissa ja julkisen kulkuvälineen kyydissä. Uudemmassa perinteisessä mediassa, eli televisiossa ja radiossa pienikin mainospätkä saa yleisöä, jos ja kun katsojat ja kuulijat ovat kuulolla.

Uusimmassa mediassa, sen sijaan, se pienin ja halvin advertisementti saattaa jäädä kokonaan näkemättä, koska harvoinpa hakukoneen hakutulosta kelataan sinne vihoviimeiselle sivulle saakka, eikä muutenkaan ole mitään takeita mainoksen näkymisestä.

Mikäli asiat etenevät Googlen toivomalla tavalla, kaikki satsaavat lisää nimenomaan hakukonemainontaan. Mitään varsinaista hyötyä kaikkien samanaikaisesta rynnistyksestä ei mainostajille olisi, koska suhteellisesti asetelmat pysyisivät samoina, vaikka kaikki maksaisivat paikasta etusivulla yhä enemmän.

Myöhässäkö?

Useat suomalaiset tavaratalot ovat vaikeuksissa. YLE lennättää Anttila-tavaratalojen sulkemisuutista, jossa eräänä syynä mainitaan verkkokaupan kasvu. Myös Anttila on ollut aktiivinen verkkokaupassa, mutta yleinen suunta on ulkomaisten verkkokauppojen tulo kilpailemaan euroistamme. Verkkokaupan rahat virtaavat ulkomaille, lennättää HS.

Mentiinkö verkkoon myöhässä, kuten epäilee Ann Selin Helsingin Sanomissa? En jaa tätä näkemystä. Jos verkkokauppaan ei ole lähdetty mukaan, ei mitään ole vielä menetetty. Tärkeintä on ottaa opiksi nettiin jo rynnistäneiden kokemuksista, myös virheistä.

Yleensäkään ei ole perusteltua mennä mukaan verkkokaupusteluun, jos ei ole tarjolla sopivaa verkkokauppaformaattia. Toisilla ei oma tuotevalikoima mahdollista järkevää kokonaisuutta nettiin joko liian ohkaisen tuotepaletin, tai lyhyiden sesonkien takia. Toisilla taas on liiankin laaja kokonaisuus. Nämä siis peilattuina nykyiseen staatilliseen verkkokauppamalliin.

Suomalaisen verkkokaupustelun keskeisin pulma ei ole myöhäinen käynnistely, vaan staatillisuus. Anttilan verkkokauppa NetAnttila on mainio esimerkki hyvästä startista, mutta nyt on se valitettavasti jämähtänyt verkossa paikoillensa.

Verkkokauppa tarvitsee dynaamillisuutta

On selvää, että kotimaisen verkkokaupan on hankala pärjätä nykyisessä toimintaympäristössä ja nykyisillä pelisäännöillä, jotka ovat muiden omaksi eduksensa kehittelemät. Suomalainen verkkokaupustelu tarvitsee lisää dynaamillisuutta monessakin suhteessa.

Ensinnäkin moni-ilmeverkkokauppojen muodossa, jolloin sama fyysillinen verkkokauppa näytetään kuluttajille useina brändättyinä verkkokauppoina. Erilaisia brändejä myös kokeillaan dynaamillisesti, eli kokeillaan sukkelalla syklillä, mikä toimii ja mikä ei, sekä missä ja missä ei.

Jos lähden verkkoon ostoksille etsimään vaikkapa mobiililaitteita, niin onko Anttila juuri se paras brändi tässä segmentissä? DigiAnttila on askel oikeaan suuntaan, mutta onko siinäkään pakko olla se ”Anttila”? Ja onko sen visuaalisesti pakko muistuttaa NetAnttilaa?

Toiseksi tarvitaan dynaamillisuutta tuotevirtojen ohjaamisessa, jolloin yksittäisten kauppiaitten on mahdollista muutamalla hiiren napsautuksella työntää tavaraa tarjolle sinne missä se parhaiten menee kaupaksi. Ja osan näistä nettiputiikeista on syytä olla avoimia, jonne kuka tahansa kelpoiseksi todettu kauppias voi asetella tuotteitansa.

Tällainen dynaamillisuus edellyttää sähköisen verkkokaupan standardia, ekosysteemiä ja koko sähköisen kaupustelun ajattelemista täysin uudella tavalla. Tuotteen lähettäminen toisen ylläpitämään avoimeen verkkokauppaan tulee olla yhtä helppoa kuin sähköisen laskun lähettäminen nykyään.

Yksi verkkokauppa, monta fasadia

Katson, että tavoitteena tulee olla ajassa elävä verkkokauppa, jossa verkkokaupat saattavat olla menestyksekkäitä nopeatempoiseenkin, jopa kausikohtaiseen brändäämiseen perustuen, ja jossa yksittäiset kauppiaat jopa päivittäin arvioivat uudestaan tuotteidensa parhaita hyllypaikkoja internetissä.

Keskeinen osa dynaamillisuutta ja moni-ilmeistä verkkokauppaa ovat fasadit, joilla yksi ja sama verkkokauppa näytetään eri kohderyhmille visuaaliselta ilmeeltänsä ja tuotevalikoimaltansa erilaisina. Tämä mahdollistaa paremman kokonaistuotteistuksen, tuotepaletin eheyden ja häiriötekijöiden minimoinnin.

Tällöin esimerkiksi elektroniikka voidaan sijoittaa varsinaisen verkkokaupan lisäksi omaan, uudella tavalla visualisoituun, nimettyyn ja brändättyyn nettiputiikkiin, jonka mainonta kohdennetaan akkuraatisti ja kustannustehokkaasti oikeisiin kohderyhmiin, ja jossa on selkeä erikoiskaupan ja osaamisen leima.

On selvää, että riittävän eloisuuden edellytys on mahdollisimman tarkoin suoritettu visuaalisen ilmeen toteutuksen eriyttäminen verkkokauppa-alustan kehittämisestä ja ylläpidosta, jolloin kumpaistakin puolta kehittävät alan parhaat osaajat.

Pelisäännöt uusiksi ekosysteemin ja verkkokauppastandardin avulla?

Hakukonemainonnan logiikka toimii siten, että mainonta hyödyttää ja on edullisinta niille, joilla on omaperäistä hakutermistöä, jonka kuluttajat kuitenkin tuntevat, ja jota suurin osa muista mainostajista ei vielä ole omaksunut. Yleisimmillä hakutermeillä paikasta etusivulla joutuu maksamaan enemmän.

Tästä seuraa, että eduksi olisi omintakeinen kotimainen tuoteryhmittely ja nopeassa tempossa uudistuva, mutta kansallista kulttuuria nykyistä tiukemmin mukaileva tuotenimikkeistö. Tällainen on monestakin syystä työlästä ja riskialtista, jolloin tulee kyseeseen itse kehittää kokonaan uusi hakukone.

Kotimaisen tai laajemmin eurooppalaisen verkkokaupan ekosysteemi ja verkkokauppastandardi mahdollistaisivat tällaiset omat tuotehakukoneet, joiden saatavilla olisivat koko ekosysteemin tuotevalikoimat, kauppiaat, sekä hinnat ja muut tuotetiedot.

Tämä kone luonnollisestikin verkkokaupan sivulle aseteltunakin osaisi tuotteita hakea myös muiden ekosysteemiin kuuluvien putiikkien hyllyiltä, jos ei juuri siitä kyseisestä sattuisi löytymään. Mikäli tämä hakumasiineri yhdistettäisiin paikkatietoon, kyseessä olisi oikeasti kotimaisuutta suosiva kuluttajaystävällinen järjestelmä.

Verkkokaupan ylläpitäjä suunnittelee uuden kampanjan olympialaisten yhteyteen. Hän teetättää aiheeseen sopivaisen ulkoasun, varaa iskevän domainin ja määrittelee kategoriat, joihin kuuluvia tuotteita voidaan ottaa myyntiin kisojen ajaksi.

Verkkokaupan ylläpitäjä lähettää viestin, joka ilman eri ponnisteluja ohjautuu kauppiaille, jotka ovat ilmoittaneet myyvänsä kategorioihin osuvia tuotteita. Kauppiaat ruksailevat omasta valikoimastansa ne tuotteet, jotka haluavat laittaa myyntiin annetuilla ehdoilla. Verkkokauppastandardi hoitaa loput.

[Kirjoitusta on päivitetty aamusella 16.02.2014]

Olisiko suomalaisen kaupan jo syytä ryhmittyä jonkinmoiseen taisteloon?

Turisas – Battle Metal

Teidän nöyrin,

P.Tärkeä